_Elias Kålk_ istuu nojatuolissa polvillaan suurikokoinen postilla. Hän
on liivisillään, peräseinällä vuoteen pääpuolessa naulassa on hänen
takkinsa.
_Elias Kålk_ (lukee). Niinkuin myös Pyhästä ehtoollisesta puhuu Armon
Apostoli Paavali, joka Corinthiläisille näin sanoo: Minä olen sen
Herralta saanut, jonka minä myös teille annoin — — (Lakkaa, lukemasta,
lyhyen vaitiolon jälkeen kuin muistellen.) Niin — — Herralta sain
minä vereni viinin ja voiman — — ja hänelle sen annoin. Hän otti sen
vavisten kuin kyynelejuoman — — ja kuin pilvestä pisaroivan armon,
niin otti hän sen — — niin nöyrästi autuaana. (Lukee edelleen, yhä
riemullisempana.) Pyhä Bernhardus neuvoo meitä seuraavaisilla sanoilla:
Ihminen, jos sinä tahdot jo maan päällä autuas olla, niin aina
mielessäs pidä ne katkerat ja haikiat asiat, jotka sinun Lunastajas
on kärsinyt sinunkin tähtes, ettäs sen hengellisen morsiamen kanssa
taitaisit sanoa: Minun ystäväni on minun Mirrhami-Kimppuni, joka minun
rinnoillani riippuu — — (Hetken vaitiolo; miettiväsi!) Jo maan päällä
autuas olla — — (Innostuen.) Nyt senkin ymmärrän! Hän on minulle
minun sydämeni sinetti, joka kaikki pahat aivoitukset lukitsee pois.
(Nousten.) Sinä mirrhami-kimppu! Lujasti sinut rintaani painan ja
sinut, koko seurakuntani Herralle hoidan. (Menee taka-alalle ja panee
kirjan nurkkakaappiin.)