_Leena_ (tulee oikealta, menee Ismaelin luo). Tule nukkumaan, poika — —
tule siitä nukkumaan.
_Ismael_ Agnes — — Mitä he ovat hänelle tehneet?
_Leena_ Mikä lie Vappu-morsian — — kukaties piankin palannee — — (Jää
kauhistuneena tuijottamaan kopin avattuun oveen.)
_Ismael_ Vappu-morsian? Minä tiedän, minä tiedän mitä se on. Se on
synti! (Syöksähtää keskinäyttämölle päätänsä pidellen.) Tämä on synti
Pyhää Henkeä vastaan! (Jää tuijottamaan.)
Väliverho.
Toinen näytös.
Kirkkoherran työhuone pappilassa. Oikealla seinämällä, etualalla,
jäykkätekoinen, matalahko kirjoituspulpetti, jossa on laatikko ja
pari lokeroa. Sen kannella on kirjoitusneuvoja. Ja sitä korkeampi
kynttiläjalusta on sen vasemmalla puolella. Korkea selustainen,
päällystetty nojatuoli on pulpetin edessä. Samalla seinällä,
taka-alalla, on ovi, joka vie toisiin huoneisiin. Huoneen perällä on
kirjavin peittein peitelty kokoonlykättävä vuode ja sen lähettyvillä
raudoitettu, maalattu arkku sekä pari matkavakkaa. Taka-alan
oikeanpuolisessa nurkassa on harmaakivinen uuni, jonka takka
suippenee yläosaltaan ulkoilmaan johtavaksi savutorveksi. Taka-alan
vasemmassa nurkassa on seinään korkeahkolle lyöty nurkkakaappi,
josta ovea avatessa näkyy joukko kirjoja. Vasemmalla etualalla on
seinävieruspenkki seinää peittävine ryijyineen. Taempana samalla
seinällä on ovi eteiseen. Takaseinässä, lähellä katon rajaa, on
lasi-ikkuna, joka on jaettu pieniin lyijypuitteisiin ikkunaruutuihin.
Seiniä koristaa kaksi vaskipiirrosta, jotka kuvaavat Davidia ja Kustaa
II Adolfia, sekä muotokuvamaalaus Geilan isästä: lempeäsilmäisestä
harmaahapsisesta vanhuksesta. Ovet ovat matalia ja kynnykset korkeita.
Lattialla raitaisia mattoja.
On kulunut Valpurin-messusta muutama päivä ja nyt on lauantai.
Huoneessa on kirkkaan kevätiltapäivän valaistus. Mutta pieniruutuisen
ikkunan tähden on vasemmanpuolisella seinällä ja nurkkapaikoissa
varjoisa katve. Sensijaan on kirjoituspöytä nojatuoleineen ja vuoteen
edusta sangen voimakkaasti valaistu.