_Ismael_ tulee vastaan ovesta. _Agnes_ perääntyy askelen säikähtyneenä.
_Ismael_ Agnes! (Painautuen ovipieleen, hiljaisesti.) Mitä ovat he
sinulle tehneet?
_Agnes_ (katsomalla Ismaeliin, teennäisen iloisesti). He ovat minut — —
vaatettaneet — —
_Ismael_ (siirtyen taka-alalle). Mihin vievät he sinua?
_Agnes_ Kokolle vain — — on kiire Valpurin-kokolle meillä. (Aikoo
lähteä.)
_Ismael_ (asettuen ovelle Agneksen lähelle). Älä lähde! Älä lähde,
Agnes.
_Seidenberg_ Mitäs se poika — — Pois tieltä!
_Ismael_ (suuressa hädässä). Älä lähde! Agnes!
_Seidenberg_ (kovasti ja raa'asti). Ovelta pois!
(Ismael painuu taka-alalle.)
(Agnes poistuu oikealle.)
_Seidenberg_ (lähtiessään jäljessä). Koppiin se penikka. (Poistuu.
Ulkoa kuuluu tervehdyshuutoja morsiamelle.)
(Elias Kålk poistuu heti Seidenbergin jäljessä. Taneli Öhrn avaa
rautatelkiä kolistellen rangaistuskopin ovea. Ulkoa kuuluu pari
torventörähdystä. Kulkue lähtee.)