_Vänrikki Seidenberg_, kuninkaanvuoti, suurikokoinen ja värikkään
komeasti puettu mies tulee oikealla ja ovesta kurkistelee uteliaita
kasvoja. Ulkoa remuamisia.
_Seidenberg_ (käyden rehevänä keskinäyttämölle). He — hei, kuulkaapas,
mikä riemu ja remu! (Huomaa Agneksen, etääntyy oikealle, käsiään
rennosti levittäen.) Ahaa — — tjaa — — totta jumaliste! Koko
voutikauteni mehevin morsian siinä on pyntättynä. (Elias Kålkille.)
Heheh, sinä herranpoika! Pannaanpas veikkaa sata sarkkaa olutta ja
viinaa!
_Ääni ulkoa_ Morsian ulos! Morsian ulos! (Huuto sekaantuu remuun.)
_Seidenberg_ Morsian ulos! Kiire on pojilla. (Katsahdettuaan
ikkunasta.) No, pentele, juhlariuku on nostettu pystyyn, ja samassa
syttyy kummulla huikea kokko. (Viittaa Agnesta lähtemään.) Mars, mars!
(Siirtyy vasemmalle.)
(Agnes lähtee Kålkiin katsoen ovea kohti.)