_Taneli Öhrn_ tulee vasemmalta. Hän on keski-ikäinen, ränsistynyt mies.
Naama parraton ja rokonarpinen, ennen aikojansa vanhentunut. Tukka ohut
ja ruosteenkarvainen. — Yllä säätyläispuku ja paidankaulus röyhellelty.
Multa koko puku on nukkavieru ja kulunut, kotoisin jonkun aatelisen
vanhasta vaatevarastosta. Päässä on suuri hattu.
_Taneli Öhrn_ (ovesta tullessaan). Isaacaron et Lucifer! Akkakos täällä
noituu. Hamua siitä hornan tuuttiin!
_Leena_ Mitäpäs minä tässä. Mutta itsellensä papille olen minä totuuden
sanova. (Poistuu oikealle.)
_Taneli Öhrn_ (panee hattunsa pöydälle, palavissaan puhkuen). Huh —
huh — — Satanim — — satanim — kylläpäs sinä juoksutit. Sopiikos se
kuningattarelle? Harakka nauroi ja pienet pirut aidanseipäissä yski,
kun variksensaappaissa — häh-häh — — kuningatar lippas. Sopiikos se
semmoinen? — — Ja sopiikos tämä tämmöinen Egyptin pimeys, kun on ylkä
jo tulossa. (Ryhtyy sytyttämään valoja.) Ja nyt ei polteta pärettä,
vaan sytytettiinpä naurislamppu. (Viedessään sytytettyä naurislamppua
uuninkorvalle.) He-he — — nyt suitsuta kupuas ja napaas — —. (Pieni
vaitiolo.) Kun minun morsiameni kerran voudin hempukaksi puetettiin,
niin sepäs oli toista maata. Kuin paholaisnainen, kuin Haeresis Dea —
— se suoliansa väänteli ja heitteli häntää; se laahusta nosti, kenossa
kaula ja kiilussa silmät se asteli tietä. Minä maantien varrella ojassa
ja raivosta itkin. (Vaitiolo. Tuoksahtaa lähelle Agnesta.) Onko sulia
tietoa, tyttö, mitä on raivosta itkeä? Se on nuoren ihmisen parku
siitä, että oikeus kaikki on valhetta väärää, että on raiskattu sydän
ja murhattu sielu. Se on nuoren ihmisen haaksirikko, se on iankaikkisen
kadotuksen alku. — Soh-soh — — älä pelkää, tyttö. Tämä on hienoin
näytös, mitä olen konsa maailmalla nähnyt. Ja katsos, juhlavaloja lisää
— — (Sytyttää kynttilän.) Talikynttilä taivaan! — — Se on kainolle
morsiamelle. Mitäs sanot? Hääsali hieno kuin Babylonin palatsi! — Mutta
alta vaivaisryysyt pois! Ne on tämän talon omaa. Kaikki pois, apposen
alasti. (Agneksen paetessa taka-alalle.) So-soh, so-soh, älä pelkää,
sulhasen lahjat päälle pannaan, kuningatar-vaatteet. Käyn hakemassa.
(Agnes lyyhistyy jakkaralle.)
_Geila_ (nousten penkiltä). Onko vaivaisten hoitaja Taneli Öhrn
ryhtynyt kirjurin ja välskärin ammatin lisäksi myöskin parittajaksi?
_Taneli Öhrn_ (hetken hämmästyneenä, mutta nokkelasti selviten). Jaha,
jaha — — säätyläisvieraita — — kunnia meille — —
_Geila_ Etkö häpeä aiettasi?
_Taneli Öhrn_ Eikös mamselli Geila häpeä sairastaa mustasukkaisuutta?
Tosin on perin kummallista, että nuori kirkkoherra ei nai pappivainajan
ainoata tytärtä, vaikka tapa senkaltainen on polvesta polveen ollut
järki luonnollinen ja luonnolle sopiva.
_Geila_ Minä olen paljastava tämän pahennuksen.
_Taneli Öhrn_ Satanim — — sepäs sattui. Ja aatelkaas, jos seurakunta
nousee rietasta pappia vastaan, voi teidän viraton veljenne herra
pastori saada papinpaikan tässä jalossa pitäjässä, ja te pääsette
kyyristelemästä liian kauniin Elias Kålkin kynnyksellä. Jos sitä
haluatte — —?
_Geila_ Minä haluan Elias Kålkin puhtaana elävän. Kuitenkin: turha
puhua, minä lähden. Mutta muista, että tytöstä sinun on tili tehtävä
tämän talon kaitsijalle kirkkoväärti Laukkukselle.
_Taneli Öhrn_ Ja tämän talon ylimmäiselle kaitsijalle kirkkoherra
Kålkille.
_Geila_ (lähtiessään, pilotiksi itselleen). Niin, kirkkoväärtin luokse
lähden.
_Agnes_ (ottaa helmet kaulastansa ja ojentaa niitä Öhrnille). Herra
ottakaa nämä, herra päästäkää minut. — — Ismael on lähteellä yksin.
Sillä on itku ja hätä — — minut päästäkää.
_Taneli Öhrn_ (lähelle mennen, houkutellen). Entäs nuori kirkkoherra?
Se on kaunis ja komea — — kuin ruhtinas — —
_Agnes_ Kirkkoherra — — se on kaiken herra. Sen on harteilla hopeainen
risti. Kun kasvonsa kääntää pois hän alttaritauluun, on ylpeä olka — —
ja seurakunta kuin karitsain joukko. Sen rintaristi on kultaa silkkaa,
sitä ei silmillä katsoa saata — —
_Taneli Öhrn_ Ja sen silmät — — ne on taivasta ja tulta — —
_Agnes_ Ne polttavat alinomaa. Mutta unessa vain ne nähnyt olen.
_Taneli Öhrn_ Hä-häh — — vai jo vieressä makasi! (Tapulista alkaa
suurikello soida.) Se on suuri kello! Pappi on tulossa. Riisu, tyttö!
Haen morsiusvaatteet. (Poistuu vasemmalle.)
_Agnes_ (yksin hädässä). Mitä teen minä, mitä teen minä? (Avaa
riipaisten pari nappia. Kauhistuu, painaa käsivartensa rinnoilleen ja
lyyhistyy jakkaralle jälleen.) Mitä on minun tekeminen?