_Agnes_ tulee vasemmalta. Hän on nuori tyttö, mutta muodoiltaan kypsä
ja hekumallinen. Hänellä on pehmeä, ruskea tukka, ja kuperan otsan
ohauksilla se kiertää heleinä kiharoina. Silmät, hiilakansiniset ja
aurinkoiset, katsovat tahtomattaankin houkutellen, ovat ne sitten
iloiset tai pelosta säikähtyneet. Ja hänen jäsentensä hipiä on
kellervän ruskea. — Hänen sininen pukunsa on väriltään haalistunut ja
kehno. Nyt on rinnan kohdalta pari nappia poissa, joten puku on kuin
reväisty auki ja kaulalla näkyy helminen ketju.
Hän tulee ovesta hätäisenä, kuin jotakuta paeten, ja kiirehtii, vasen
käsi rinnan suojaksi nostettuna, kohti oikeanpuolista ovea, mutta
pelästyy vastassa seisovaa Leenaa, pakenee jälleen vasemmalle etualalle
ja jää siihen värjymään. — Kirkonkellojen soitto lakkaa. Ilta alkaa
hämärtyä.
_Leena_ Mihinkäs portolla kiire? Osaatpas hävetä!
_Geila_ (nousee). Etkö sinä tiedä, kurja, että yhden yön kestää
Vappuheilakan he taleissa prameus, sen jälkeen ne syö äitelän
katumuksen koi, sen jälkeen ne riekaleiksi revitään ylenkatsein ja
pilkoin.
_Agnes_ Mikä olen minä vastaan seisomaan kuninkaan voutia, kirkkoherraa
ja ylähäisiä muita — —
_Leena_ Etkö sinä muista, valehtelija, että Ismael sinua lähteellä
vuottaa.
(Agnes painuu kuin iskusta kokoon.)
_Geila_ Kiertolaisten ja renkien kanssa saat tanssia helvetin polskaa,
tulen yli renttujen kanssa käsikkäin hypellä, kunnes sitten — — sinun
ruumiistasi juopuneet junkkarit heittävät arpaa.
_Agnes_ En ole arvottavissa. Huomisaamusta menen kirkkoherralle
palvelukseen ja täältä hornan loukosta pois.
_Geila_ Enkös arvannutkin! Vielä suurempaan häpeään.
_Agnes_ Piika kuin piika — —
_Geila_ Ja jalkavaimo! (Istuutuu oikeanpuoliselle penkille lähelle
ovea.)
_Agnes_(melkein itkien). Miksi te ruoskitte minua? — Kauniiksi sanoivat
ja pyysivät — — kuningattareksi.
_Leena_ (katkeralla ivalla). Vai kuningattareksi! Uhri sinä olet!
Uhraavat köyhän, kun eivät muita saa. Ja ensi juhannusyönä pojat tuovat
risut ja raaskut sen kuningattaren ikkunalaudalle.