Suuri ero vallitsee toiselta puolen elämäniloisten egyptiläisten
ja toiselta puolen luonteeltaan vakavampien, arkipäiväisten
babylonialaisten ja assyrialaisten välillä heidän käsityksissään
kuolemantakaisesta elämästä. Egyptiläisille se oli ylipäänsä onnellisen
maallisen elämän jatkoa, ja tästä uskosta johtuen säilytettiin
kuolleita huolellisesti komeissa hautakammioissa. Eufratin ja Tigriksen
rannoilla sitävastoin kuviteltiin kuolemanvaltakunta synkäksi haamujen
maailmaksi, »missä manalle menneiden varjot lintuina istuvat pimeässä
ja elävät tomusta ja mullasta.»
Sekä vainajan että jälkeenjäävien vuoksi oli kuitenkin myöskin
Assyriassa ja Babyloniassa velvollisuus huolehtia vainajalle
säädylliset hautajaiset. Sillä »ken ei tule maahan haudatuksi
ja kenellä ei ole ketään, joka hänen hautaansa hoitaisi, hänen
henkensä harhailee levottomasti ympäriinsä maan päällä ja aiheuttaa
onnettomuuksia» tekemällä ihmiset ja eläimet sairaiksi ja hulluiksi.
Mutta tuollaisella harhailevalla hengellä itselläänkään ei ole olo
kadehtittavaa maan päällä. »Hän saa elättää itseänsä ruoan jätteillä,
mitä on jäänyt ruoka-astioihin ja heitetty teille.»
Jonkinlaista vainajain säilöönpanoa esiintyi babylonialaisillakin.
Tähän käytettiin hunajaa, öljyä, voita, suolaa ja hyvänhajuisia
mausteita.
Vainajan hautajaisissa toimitettiin kuolinuhri ja häntä saatettiin
äänekkäin itkuin ja valituksin, missä kuolleen omaisia avustivat
palkatut itkijät ja itkijättäret surumusiikkia soittavien
soittoniekkojen säestäminä. Surevat »repivät vaatteensa» ja pukeutuivat
surunsa merkiksi säkkiin; he raastoivat tukkaansa ja partaansa ja
viileskelivät itsensä verille veitsillä vuorotellen laskeutuen
istualleen kädet ylös kohotettuina vuorotellen heittäytyen suullensa
maahan. Ja kaiken aikaa kaikui tällöin valituskirkuna ja soi
surumusiikki.
Kuollut mullattiin joko suoraan maahan tai pantiin jonkinlaiseen
saviseen arkkuun tai laskettiin muurattuun hautaan. Jokaisella
kaupungilla oli kyllä hautausmaansa, mutta sitä ei ollut pakko käyttää,
vaan monet vainajat kätkettiin maahan teiden varsille ja asumattomiin
paikkoihin. Kuninkaat ja muut ylhäiset miehet saivat viimeisen
leposijansa palatsiinsa tai johonkin temppeliin. Assyriassa oli tapana
haudata kuolleet siihen taloon, jossa he olivat asuneet.
Ruumiinpolttoa näyttää kaikkina aikoina esiintyneen maahan hautaamisen
ohella. Luullaanpa erään babylonialaisen kaupungin raunioista löytyneen
krematorion jätteet. Kuitenkin näyttää siltä, että ylipäänsä — paitsi
hätätilansa — poltettiin vain köyhiä ja halveksittuja.
Vainaja sai mukaansa hautaan ruokaa ja juomaa, ja myöskin hänelle
erityisen rakkaat esineet saivat seurata mukana. Muuan ruhtinas, joka
hautasi isänsä, »pani isänsä ja kasvattajansa mukana hautaan kultaisia
ja hopeaisia talouskaluja ja kaikenmoisia koristuksia, joita tämä oli
rakastanut.»
Hautajaiset lopetettiin juhla-aterialla, jossa syötiin kuolinuhrin
jätteet. Sitten täytyi määräaikoina asettaa haudalle ruokaa ja juomaa
vainajalle, sillä muutoin hänen henkensä voi tulla tyytymättömäksi
ja kieltäytyä pysymästä manalassa. Näistä toistuvista kuolinuhreista
huolehtivat papit, jotka tällöin varmuuden vuoksi lukivat erityisiä
manauksia, jotka sitoivat vainajan manalaan. Nämä menot-olivat
täällä, kuten Egyptissäkin, papistolle tehokas keino saavuttaakseen
vaikutusvaltaa kansaan.
Kirjallisuutta:
Alfred Jeremias, Hölle und Paradies bei den Babyloniern.
BABYLONIALAISIA TARINOITA MAAILMAN LUOMISESTA, VEDENPAISUMUKSESTA JA
PARATIISISTA.
Mikään tutkimuksen haara ei ole niin suuresti hyötynyt muinaisessa
Assyriassa ja Babyloniassa tehdyistä löydöistä kuin Vanhaa Testamenttia
käsittelevä uskontotieteen haara. Babylonialais-assyrialaiset löydöt
ovat aivan, ihmeteltävän pätevällä tavalla vahvistaneet useita tämän
uskonnon peruskirjan todistuksista, toisia ne taas ovat selvittäneet
ja täydentäneet. Se osoittaa, miten läheinen sivistyssukulaisuus
vallitsi Eufrat-Tigrismaan ja Palestiinan asukkaitten välillä.
Assyrialais-babylonialainen sivistys onkin suurimmaksi osaksi
seemiläistä. Molemmat kansat ovat miettineet kysymystä kaikkeuden
synnystä ja miten paha on tullut maailmaan ja koettaneet antaa
vastauksen siihen.