Babylonialaisten uskonnon päätehtävänä oli tutkia jumalain tahtoa
eri tilaisuuksissa, että kuolevaiset ihmisparat osittain voisivat
rukouksin ja uhrein torjua heidän vihaansa, osittain voisivat välttää
ryhtymästä sellaiseen, mikä oli jumalain tahtoa ja päätöstä vastaan.
Babylonialaiselle oli hurskaus siinä, että nöyrästi ja uupumatta koetti
tutkistella jumalain tahtoa, ettei tulisi pahoittaneeksi heitä.
Muinaisaikana uskottiin yleisesti, että kaikki, mitä tässä
maailmassa tapahtui, oli yhteydessä määrättyjen luonnonilmiöitten
kanssa. Erikoisesti Babyloniassa luultiin, että taivaankappaleitten
keskinäisestä asemasta ja ulkonäöstä eri aikoina voitiin lukea jumalien
tahto ja ihmisten siitä riippuvat kohtalot. Tarkkaamalla näitä ja muita
luonnonilmiöitä piti siis voida ennustaa tulevia tapahtumia, eikä siitä
syystä ryhdytty mihinkään tärkeisiin toimenpiteisiin, valtiotoimiin
tai yksityisiin yrityksiin, koettamatta taikojen ja enteitten avulla
tutkia, miten ne onnistuisivat. Ennetekstit ovat todennäköisesti laajin
ryhmä koko nuolenpääkirjallisuudessa. Jo tämä osoittaa, miten suunnaton
merkitys ennustustaidolla ja merkkienselityksellä oli Babyloniassa ja
Assyriassa. Itse ennustusteksteistä ilmenee lisäksi, että oli tuskin
ainoatakaan ilmiötä luonnossa tai ihmiselämässä, jota Mesopotamian
kansa ei olisi käsittänyt yliluonnollisten voimien aikaansaamaksi.
Tämä ennustustaito on Babyloniasta levinnyt myöskin Kiinaan —
ainakin esiintyy babylonialaisissa ja kiinalaisissa ennemerkki- ja
ennustusteksteissä niin ilmeisiä yhtäläisyyksiä, aina pikkuseikkoja
myöten, ettei juuri voi ajatella niiden syntyneen toisistaan
riippumatta.
* * * * *
Ishtarilla ja muilla babylonialaisilla jumaluusolennoilla oli
profeettansa ja ennustajattarensa, jotka ennustivat tulevia asioita
määrättyjen merkkien johdolla, joita jumalattaren tai jumalan itsensä
luultiin antavan, n.s. _oraakkelit_. Jokaisessa babylonialaisessa
temppelissä oli oraakkelikammio, »salaisuuden asunto», missä jumala
määrätyillä merkeillä ilmaisi tahtonsa papeille, kun nämä sitä häneltä
tiedustelivat. Mutta tärkein oraakkelitemppeli oli Ishtarin pyhäkkö
Arbelassa lähellä Niniveä. Se kilpaili arvossa egyptiläisen Amonin
oraakkelin kanssa, joka sijaitsi Libyan erämaassa. Kreikan historiassa
oraakkeleilla, kuten saamme nähdä, tuli olemaan erittäin suuri merkitys.
Kokoelma Ishtarin ennustajattarien ja heidän miehisten virkaveljiensä
kuningas Asarhaddonille antamia oraakkelivastauksia on vieläkin
tallella. Yksi niistä kuuluu näin: »Älä kauhistu, oi Asarhaddon!
Ilmoituksen henki, joka sinulle puhuu, lähtee minun suustani, enkä
minä salaa sitä. Vihollisesi sulavat jalkojesi juuresta niinkuin
Sivanin joet. Olen mahtava valtiatar, Arbelan Ishtar, joka olen lyönyt
vihollisesi pakoon jalkojesi juuressa. Olenko milloinkaan puhunut
sinulle sanoja, joita sinun ei olisi pitänyt uskoa? Olen Arbelan
Ishtar; kuljen edelläsi ja rinnallasi sotaretkilläsi. Älä pelkää! Minä
olen joukkosi keskellä.»
Varsinaista ennustustaitoa oli useata lajia, kuten tähtienselitystaito,
kyky selittää sääilmiöitä, lintujen lentoa ja muitten eläinten
käytöstä sekä tulkita erilaisten epäsikiöitten merkitystä, edelleen
maksastaennustus, maljastaennustus ja unien selittäminen.
Kaksoisvirtainmaan tavattoman tähtikirkkaan taivaan alla oli
tähtienselitystaidolla eli _astrologialla_ aivan erikoiset
edellytykset, ja sen keksijöinä pidetään »Idän viisaita», muinaisia
kaldealaisia.
Inhimillisen taikauskon historia on kieltämättä mielenkiintoisimpia ja
omituisimpia kohtia ihmiskunnan kehityksessä. Miten järjenvastaisilta
magia ja astrologia näyttänevätkin meistä, joilla on veressämme
valistusajan ja luonnontieteitten aikakauden kriitillinen katsantotapa,
tosiasia on kuitenkin, että muinaisaikana valistuneimmatkaan henget
eivät kyenneet kokonaan vapautumaan tästä taikauskosta, että koko
keskiaika oli kaikkien salaisten tutkimusten ja taitojen kulta-aikaa,
ja että näillä vielä nykyaikaan asti on ollut suurempi merkitys, kuin
mitä »valistunut aikamme» yleensä on taipuvainen uskomaan.
Taivaankappaleet ovat vanhan itämaisen käsityksen mukaan »taivaan
kirjoitusta», ja on vain osattava lukea sitä, niin voi ennustaa
tulevaisuutta. Astrologit ovat soveltaneet käytäntöön lauseen:
»Tähdissä on kirjoitettu.» Suurin merkitys ennustustaidossa oli
_kuulla_. Onni tai onnettomuus riippui usein siitä, oliko kuu jonakin
määrättynä päivänä näkyvissä vai pilvien peittämä. Ja erikoisen
kohtalokas vaikutus — enimmäkseen onnettomuutta tuottava — oli
kuunpimennyksillä. Jos niitä sattui määrättynä ajankohtana, niin veli
oli tappava veljensä; toisina aikoina kuunpimennys voi merkitä valtavia
tulvia ja nälänhätää, kapinaa, sotia ja tappioita. Kuuntarha voi olla
merkkinä siitä, että joukkokuolema tulisi kohtaamaan karjaa kedolla tai
että leijonat tekisivät tuhojaan ja kaikki kauppa ja liikenneyhteys
estyisi.
Auringonpimennyksiä pidettiin myöskin onnettomuutta tuottavina. Mutta
muuten ei _auringolla_ ollut läheskään niin suurta merkitystä kuin
kuulla. Tärkeämpinä astrologit toki pitivät _kiertotähtiä_, varsinkin
kirkkaasti loistavaa Venusta. Sen lasku ja nousu olivat erinomaisen
tärkeitä, ja ne saattoivat senvuoksi, ajankohdasta riippuen, merkitä
joko runsaita satoja tai katoa, voittoa tai tappiota. Juppiter tuotti
miltei aina onnea, kun Mars sitävastoin oli oikea turmion tähti.
Tähtisikermien eri asennoilla oli myös suuri arvo ennustustaidossa,
meteoreilla ja pyrstötähdillä samoin.
Astrologiasta kehittyi taito taivaankappaleitten asentojen johdolla
lapsen syntyessä tehdä horoskooppi tämän tulevaisuudesta. Mutta _niin_
pitkälle ei nähtävästi vielä ole päästy _muinaisessa_ Babyloniassa
ja Assyriassa, vaan vasta myöhemmin, Eufratinmaiden kreikkalaisena
kautena. Mainittakoon esimerkki toiselta vuosisadalta e.Kr.: »Vuonna
170, kuningas Demetrioksen hallitessa, Adar-kuun[150] 30. p:nä, kello
6 aamulla syntyi poikalapsi. Samaan aikaan kuu oli aluksi Kaksoisten
tähtikuviossa, aurinko Kalojen, Juppiter Vaa'an, Venus ja Mars Kauriin
ja Saturnus Jalopeuran tähdistössä.»
Egyptiläisten tavoin babylonialaisilla ja assyrialaisilla oli myöskin
kalenterissaan hyvät ja pahat päivänsä.
* * * * *
Kun sitten siirrymme siihen ennustustaitoon, joka sai ilmoituksensa
_ilman voimilta_, niin huomaamme, että rajuilma aina merkitsi
onnettomuutta, paitsi milloin sitä seurasi sateenkaari, sillä sitä
pidettiin jumalallisen armon merkkinä. Ukkonen saattoi, riippuen
ajasta, jolloin se esiintyi, merkitä sotaa ja kapinaa, runsasta
vuodentuloa tai katoa, tulvia tai heinäsirkkojen tuhotöitä. »Jos
ukkonen jyrisee kuin suuren koiran haukunta, niin se merkitsee, että
Pohjan kansat nousevat; jos se ärjyy kuin leijona, niin kuningas
kukistuu; jos sillä on hyeenan ääni, niin kuninkaan poika tappaa
isänsä» j.n.e. Silläkin oli merkityksensä, millä ilmansuunnalla salama
näkyi ja mihin aikaan päivästä satoi.
_Maanjäristykset_ olivat aina, elleivät suorastaan tuhoatuottavia,
ainakin onnettomuutta ennustavia. Ne merkitsivät sotaa, kapinaa,
vallankumouksia, kuninkaan kuolemaa tai »niin ankaraa nälänhätää, että
syötäisiin ihmisenlihaa». Jos ne kestivät koko päivän, ne ennustivat
valtakunnan perikatoa.
* * * * *
_Lintujen lentoa_ tulkitsivat erikoiset »lintujenkatsojat». Etenkin
haukalla oli suuri merkitys tällaisissa ennustuksissa. Jos esimerkiksi
haukka ja korppi taistelivat keskenään kuninkaan nähden, niin
merkitsi Babylonian voittoa, jos haukka voitti, mutta tappiota, jos
korppi surmasi sen. Korppia pidettiin onnettomuuden lintuna. Eräässä
ennustustekstissä sanotaan: »Jos sotajoukko on liikkeellä ja korppi
raakuu joukon edessä, niin se armeija ei palaa sotaretkeltään.» Haukka
on sitävastoin onnen lintu: »Jos joku menee sairaan luoja matkalla
haukka lentää hänen ohitseen, niin sairas paranee.»
_Tuhoatuottavia eläimiä_ olivat erikoisesti käärmeet. Jos käärme
hyökkäsi ihmisen kimppuun, niin se merkitsi määrätyissä olosuhteissa,
että hän oli kuoleva ennen sen vuoden loppua; toisissa oloissa se
tiesi ankaraa tautia. Jos käärme hyökkäsi hänen kimppuunsa takaapäin
määrättynä ajankohtana, oli se merkkinä siitä, että »hänen ystävänsä
muuttuisi vihamieheksi». Jos taloon ilmaantui siipimuurahaisia, niin se
merkitsi kuolemantapausta.
Sekä ihmisten että eläinten _epäsikiöt_ olivat kiitollisia välineitä
tulevien asioitten selityksille. Itämainen mielikuvitus sai tässä
vapaasti temmeltää. Säilyneitten epäsikiöluettelojen mukaan taivaan
ja maan välillä oli tuskin mitään tämänsuuntaista, jota muinaiset
babylonialaiset olisivat pitäneet mahdottomana. Siinä on kirjavana
sekoituksena oikea ihmis-epäsikiöitten ihmenäyttely, etenkin kaikkia
mahdollisia eläinmuotoja, ihmisen ja koiran sekasikiöitä ja sitten
luonnollisesti sellaisia todella esiintyviä epämuodostumia kuin
yhteenkasvaneita sikiöitä y.m. Ja mitä eläinten epäsikiöihin tulee,
niin usein esiintyvä aihe: »Jos lammas synnyttää leijonan» on kuvaavaa
sille, mitä vanhat babylonialaiset luulivat mahdolliseksi tässä
matoisessa maailmassa. _Ajateltavissa_ oleva ja mahdollinen selitys on
kuitenkin, että tässä ja tämänkaltaisissa tapauksissa tarkoitettiin
ainoastaan jonkinlaista yhtäläisyyttä sikiön jonkin ruumiinosan ja sen
olennon välillä, jonka mukaan sitä nimitettiin.
Kaikenlaisilla epäsikiöillä oli merkityksensä sen enteinä mitä
tuleman piti, mutta eniten huomiota kiinnitettiin tässä suhteessa
kuninkaallisiin epäsikiöihin. Useimmissa tapauksissa sellaiset enteet
ovat onnettomuutta tuottavia. Pelkät pahat ennustukset täyttävät
kokonaisia nuolenpääkirjoituslevyjä, ja näköjään aivan mitättömien
epämuodostumien perusteella niissä usein ennustetaan mitä kauheimpia
onnettomuuksia. Mutta kaikeksi onneksi maailmaan syntyy silloin tällöin
onneatuottaviakin lapsia. Jos ne ovat kaksoiset ja kooltaan suuret,
niin ne merkitsevät Babylonian valtakunnan laajentumista. Ja lapsen
erikoisen lihavista ja hyvin kehittyneistä ruumiinosista voidaan
päätellä tulevaa hyvinvointia ja ruoan runsautta. Sitävastoin on
aivan varmasti nälänhätä odotettavissa, jos esim. emäsika käyttäytyy
niin sopimattomasti, että itse syö jälkeläisensä. On vaikeampaa
ymmärtää, minkä tähden sen, että nainen synnyttää sian, pitäisi
merkitä, että nainen anastaa itselleen maan kruunun.[151] Jos hän
sitävastoin synnyttää lampaan, niin kuningas pääsee eroon kaikista
kilpailijoistaan. Mutta jos nainen synnyttää käärmeen, se ei ole hyvä
merkki.
Eräässä ennustuskirjassa sanotaan: »Jos emälammas saa viisi karitsaa,
tapahtuu maassa vallankumous. Jos yhdellä karitsalla on ihmisen pää,
toisella leijonan pää, kolmannella hyeenan, neljännellä koiran ja
viidennellä lampaanmuotoinen pää, niin maassa tehdään murhia.» Samoin
jos nainen synnytti lapsen, jolla oli vain yksi korva. Jos syntyi
korvaten lapsi, tuli maahan hätä. Lapsi, jolla oli leijonan korva,
merkitsi sitävastoin, että maahan oli tuleva voimakas hallitsija. Ja
kun syntyi lapsi, jolla oli sian pää, oli asialla se ilahduttava puoli,
että se ennusti karjaonnea ja yleistä hyvinvointia siihen kotiin.
* * * * *
Tärkeämpiä kuitenkin olivat ne enteet, joita tutkittiin katsomalla
uhrieläinten, varsinkin lampaitten _maksaa_, toimitus, jolla
myöhempinä aikoina roomalaisessa valtioelämässä oli niin suunnattoman
tärkeä merkitys. Tapa oli kulkeutunut roomalaisille Eufratinmaista
heettiläisten, kreikkalaisten ja etruskien välityksellä. Maksassa
arveltiin tunteitten ja mielenliikutusten sijaitsevan. Käytettiinpä
babylonialaista sanaa, joka merkitsi maksaa, yleisesti merkityksessä
»mieli» tai »sielu». Maksaa pidettiin myöskin maailmankaikkeuden
pienoiskuvana. Luultiin, että jokaisella tämän elimen osalla oli
siinä vastaava kohtansa. Arveltiin siis, että maksa paremmin kuin
mikään muu kuvasti tulevia asioita. Maksan tutkiminen oli myös sitä
kiitollisempaa, kun siinä eri eläimillä ilmenee paljon yksilöllisiä
eroavaisuuksia. Kuten käden viivat ovat jokaisella ihmisellä erilaisia,
niin on eri eläinten maksan viivoissa aina _jotakin_ eroavaisuutta.
Sappirakon asema ei myöskään aina ole sama. Näiden seikkojen
perusteella Babyloniassa kehittyi äärimmäisen yksityiskohtainen
ennustusjärjestelmä.
»Maksasta ennustamisen» taito on vähintään 4 000:n vuoden vanha.
Havaintovälineinä niille, joille opetettiin tätä taitoa, käytettiin
tuon tärkeän elimen savikuvia. British Museumissa on eräs Hammurapin
hallitsijasuvun aikainen maksan savimalli, joka on kirjoitettu aivan
täyteen opastuksia, miten sen avulla on tulkittava tulevaisuuden
arvoituksia. Ja Assurbanipalin kirjastossa oli suorastaan tämän taidon
oppikirjoja.
Esitämme pari otetta eräästä maksankatsomisesta, joka enemmän kuin 4
1/2 vuosituhatta sitten kerran suoritettiin Sargon I:lle ja jota sitten
pidettiin koko hänen tulevaisuutensa ilmoittajana. Sentähden Sargon
olikin suuri ja menestyksellinen soturi ja valtakunnan perustaja. Siinä
sanotaan: »Jos sappirakko on täynnä sappea, niin se on onnellinen
enne, jonka johdosta Sargon lähti sotaan Elamia vastaan ja tuhosi
elamilaiset. Jos sappirakko sitävastoin on kuin tyhjä säkki, ja jos
sappirakon oikealta puolelta lähtee kiila ja maksassa sen edessä näkyy
seitsemän syvennystä, niin se on enne, joka Sargonille merkitsi sitä,
että koko maan asukkaat nousivat häntä vastaan ja saartoivat hänet
Akkadin kaupunkiin. Mutta Sargon hyökkäsi ulos kaupungista ja löi
heidät maahan.»
* * * * *
_Maljasta ennustaminen_ suoritettiin siten, että valettiin öljyä
vesimaljaan tai päinvastoin ja tutkittiin kuvioita, joita molemmat
yhteensulautumattomat nesteet silloin muodostivat. Vanhassa
Testamentissa käytetään kuvaavasti sanaa »malja» merkityksessä
»kohtalo».
Että _unenselityksillä_ myös on ollut suuri arvo Eufratinmaissa,
ilmenee suuresta määrästä unikirjoja, joita on löytynyt Assurbanipalin
kirjastosta. Historiallisissa teksteissä puhutaan usein unista,
jotka vaikuttavat ratkaisevasti kuningasten päätöksiin. Muistammehan
myös, miten tärkeinä israelilaiset pitivät unia. Erikoista huomiota
kiinnitettiin uniin, joissa pään päällä kannettiin jotakin, esim.
taateleita tai vuorta. Tämä johtaa ajatuksen etsimättä Joosefin
antamaan selitykseen faaraon ylimmäisen leipurin unesta, että hän
kantoi päänsä päällä kolmea vehnäleipäkoria, ja että linnut söivät
niistä. Joosef selitti, kuten muistamme, unen niin, että faarao kolmen
päivän kuluttua hirtättäisi miehen, ja linnut söisivät hänen kuolleen
ruumiinsa.
* * * * *
Babylonialaisten mielestä koko luonto alkaen muurahaisesta tai
pienimmästä homesienestä aina tähtitaivaan ihmeisiin saakka oli
kuin suuri kirja, jonka salaperäiset kirjoitusmerkit paljastivat
tulevaisuuden niihin perehtyneelle. Vähäpätöisimmilläkin ilmiöillä,
esim. karitsan määkimisellä tai linnun lennolla, oli oma merkityksensä
määrättyjen tapausten enteenä.
Luulisi niin runsaasti rehoittavan taikauskon vaikuttaneen kansaan
alituisena painajaisena, lamauttaen kaiken toimintatarmon.
Mutta babylonialaisten onneksi — niin on sanottava — tulevien
tapahtumien ennustamistaito oli erikoisen uhri- ja ennuspappien
luokan salaisuutena, ja he säilyttivät huolellisesti kallisarvoista
aarrettaan. Tämän yhteiskuntaluokan keskuudessa salaisuudet periytyivät
isältä pojalle. Ja ainoastaan suvun parhaat saivat hoitaa tuota
korkeata virkaa. Kukaan, joka oli saastaista syntyperää, s.o. syntynyt
avioliiton sivussa, kukaan, joka ei ollut täydellinen vartaloltaan ja
kasvultaan, kukaan kierosilmäinen tai jolla oli aukko hammastarhassaan
tai jolta oli sormi katkennut tai joka sairasti spitaalia tai
sukupuolitautia, ei saanut lähestyä uhrialttaria.