Vuosisata takaperin emme Babylonian ja Assyrian maailmanvalloista
tietäneet muuta, kuin mitä muinaiset kansat olivat niistä kertoneet.
Kummankin kansan oma ääni oli mykistynyt — ikiajoiksi, kuten näytti. Ei
sanaakaan niiden kohtaloista ollut tunkeutunut ihmisten korviin siitä
syvästä hiljaisuudesta, joka raskaana oli levittäytynyt Baabelin ja
Niniven maailmankaupunkien ylle. Jos joku silloin olisi sanonut, että
näiden kaupunkien raunioista kerran löytyy kokonaisia kirjastoja, jotka
kertovat meille ihmeellisiä asioita kansoista, jotka siellä olivat
eläneet ja sieltä hallinneet maailmaa, niin sellaista ennustusta olisi
pidetty hurjana hourekuvana. Olisihan toki vallan mahdotonta voida
lukea piirtokirjoituksia, jotka olivat kirjoitetut kaksi vuosituhatta
sitten kuolleella kielellä!
Mutta mikä näytti mahdottomalta, on tapahtunut.