EGYPTILÄISTEN TÄHTITIETEELLISET TIEDOT

ilmenevät parhaiten siinä tosiasiassa, että he ovat keksineet sen

kalenterin, joka vähäisin pienin muutoksin juliaanisen kalenterin[110]

nimellä oli käytännössä suuressa osassa Eurooppaa aina meidän

aikoihimme, jolloin sen sijalle tuli nyt käytännössä oleva n.s.

gregoriaaninen kalenteri. Tähtitieteellistä tietä on laskettu, että

egyptiläinen kalenteri otettiin käytäntöön jo v. 4241 e.Kr. Jos tämä

laskelma pitää paikkansa — joka ei kuitenkaan ole aivan riidatonta[111]

—, niin täten on saatu vanhin tunnettu varma aikamääräys ihmiskunnan

historiaan. Sen perästä ei varmoja vuosilukuja ole ennen kuin vuoden

1600 e.Kr., uuden valtakunnan alun seuduilta.

Ajan mittaamista varten egyptiläiset käyttivät osittain aurinkokelloja,

joista aika voitiin nähdä varjon pituudesta erityisen asteikon avulla,

osittain vesikelloja, suuria kivimaljakoita, joiden sisustaan oli

piirretty tuntiasteikko ja joiden lasku oli tarkoin mitattu. Yön

tuntien laskemista varten rakennettiin myöhemmin tähtikelloja, joiden

taulukkoihin oli merkitty määrättyjen tähtien asema itsekunakin yön

tuntina.

Jos egyptiläiset ovat laskeneet perustan meidän kalenterillemme, on

heillä runsas osuutensa myöskin sen taikauskon syntymiseen, joka

on ollut kalenterin seuralaisena, että nimittäin on onnellisia

ja onnettomia päiviä. Paljon oli toimellisen miehen huomattava

onnettomuudenpäivinä. Toisina täytyi karttaa soittoa ja laulua, toisina

ei saanut peseytyä; toisen kerran ei saanut syödä kalaa, toisen kerran

ei liikahtaa ulos talostaan, ja välistä ei saanut tehdä kerrassaan

mitään. Oikeastaan Niilin rantojen kansan olisi siis pitänyt elää

alinomaisessa pelossa, mitä pahat päivät toisivat mukanaan. Eikä ollut

iloa lapsesta, joka syntyi onnettomana päivänä. Muutamat tällaiset

syntymäpäivät aiheuttivat, että äskensyntyneen täytyi pian kuolla,

toiset taasen, että häntä odotti kuuroksi tai sokeaksi tulemisen

kohtalo, ja toisista taasen oli seurauksena, että krokodiili oli hänet

raateleva.

Mutta toiselta puolen usko onnettomuudenpäiviin oli lepopäivien tuoja,

sillä seurauksena tästä taikauskosta oli, että ainakin viides osa

vuodesta egyptiläisten piti olla toimettomina.

Kansojen historia 1 · 第 49 / 96 题