Voisi luulla, että kansa, joka alati askarteli kuoleman valmisteluissa
ajatellen hautoja ja muumioita, oli synkkää ja ilotonta sukukuntaa.
Kaukana siitä! Egyptiläiset olivat päinvastoin, niinkuin useimmat
aurinkoisen Välimeren kansat, iloisia ja huolettomia ihmisiä, jotka
pitivät arvossa kaunista laulua tai hauskaa satua ja suruttomasti
nauttivat elämästä olut- tai viinilasin ääressä.
Että vanhain egyptiläisten elämänilo purkautui myöskin juomalauluiksi,
voi olla omiaan ihmetyttämään, kun tämän laatuista runoutta kernaasti
ajattelee ylistykseksi viininjumalalle, jolla ei lainkaan ole
palvojia nykyisen Niilinmaan alkuasukasten joukossa. Mutta tämä
riippuu arabialaisesta vaikutuksesta. Muhammed kielsi näet, ankarasti
uskovaisiaan juomasta rypäleen mehua. Ennen arabialaisaikaa viljeltiin
ja juotiin Egyptissä paljon viiniä.[106] Varsinkin Faijumin keidas oli
ihana viinimaa. Juomingeissa laulettiin harpun säestyksellä lauluja
elämänilon ylistykseksi. Egyptiläisille ominainen piirre näissä
juomalauluissa oli, että luotiin tausta elämän nautinnoille loihtimalla
esiin edessä olevan kuoleman ajatus.
Tulee ajatelleeksi kreikkalaisten historioitsijain kertomusta, että
egyptiläiset vieraspidoissaan antoivat kantaa ympäriinsä muumionkuvaa,
jotta se kuolemaa muistuttaen kehoittaisi sitä voimallisemmin
nauttimaan ohitsekiitävästä hetkestä. Tämä ajatus tulee erityisen
selvästi esiin lauluissa, joita laulettiin vainajien väliaikaisen
hautauksen jälkeen. Kuolleen omaiset viettivät silloin itse
hautakammiossa hänen muistoansa juhlimalla viinein, soitoin ja lauluin.
Muuan tällainen laulu merkittiin muistiin erääseen lähes neljätuhatta
vuotta vanhaan kuningashautaan.[107] Se alkaa muistuttamalla
vainajista, jotka lepäävät holvihaudoissaan ja joiden asunnot ovat
sortuneet soraksi, aivan kuin niitä ei olisi koskaan ollutkaan. Mutta
alakuloiseen mielialaan ei jääty, vaan sitten seuraa kehoituksia
juuri elämän lyhyyden vuoksi nauttimaan, niin kauan kuin siihen
mahdollisuutta oli:
»Ole iloinen mieleltäsi ja seuraa sydämesi toivomuksia,
niin kauan kuin elät!
Pane mirhamia päähäsi ja pukeudu hienoihin liinavaatteisiin!
Älä vaivaa sydäntäsi,
ennen kuin kuolonvalituksen päivä sinut saavuttaa!
Sillä Osiris ei kuule surevien kirkunaa,
eikä valitus pelasta ketään haudasta.
Sen vuoksi vietä iloista päivää
äläkä väsy siihen!
Sillä kenenkään ei suoda ottaa hyvyyttänsä mukaansa,
ja kukaan, joka on vaeltanut pois, ei ole takaisin palannut.»
On omituista pappismiehenkin haudassa tavata samanlaisia kehoituksia
nauttimaan kiitävästä hetkestä. Mutta niitä tapaa kuin tapaakin.
Kysymyksessä oleva hauta on Theban kuolemankaupungissa. »Vietä päiväsi
riemuiten, Nefer-hotep, sinä kelpo pappi, jolla on puhtaat kädet!»
kuuluu haudan seinään piirretty kehoitus! »Sekoita voidetta ja hienoa
öljyä yhteen ja korista seppelein ja lootuskukin rakastettusi, joka
istuu vieressäsi! Anna laulun ja soiton kaikua edessäsi! Heitä pois
kaikki synkät ajatukset ja ajattele vain iloa, kunnes se päivä tulee,
jolloin sinut viedään maahan, joka rakastaa hiljaisuutta.»
Molemmat nämä hauta-piirtokirjoitukset vievät itsestään ajatukset
samanlaisiin Saarnaajan 9:nnen luvun kehoitussanoihin: »Olkoon
vaatteesi aina valkeat, älköön voidetta pääsi päältä puuttuko!
Iloitse elämästä vaimosi kanssa, jota rakastat, kaikkina turhan
elämäsi päivinä, jotka hän on sinulle auringon alla antanut, kaikkina
turhuutesi päivinä! Sillä se on sinun osasi elämässäsi ja vaivassasi,
jolla itseäsi auringon alla vaivaat.»[108]
* * * * *
Vanhat egyptiläiset olivat kohtuullista kansaa. Mutta siitä huolimatta
voivat heillekin olla tarpeen juoppoudesta varoittavat sanat.
Kuten viisaudenopeista olemme nähneet, ei säästetä kauhistuttavia
esimerkkejä juopuneen elämästä: miten hän puoleksi tolkuttomana,
kaulassa vihreä seppele, istuu juomaveikkojensa ja häntä syleilevien
naikkosten seurassa ja tyytyväisenä rummuttelee vatsaansa, mutta
kun hänen pitäisi nousta ylös, hän kellahtaakin kumoon ja tahraa
itsensä liejuun kuin krokodiili. Voi ymmärtää, että tällaisia
varoituksia tarvittiin vastapainoksi 17:nnen hallitsijasuvun aikaisien
piirtokirjoitusten kehoituksiin »juomaan, kunnes juopuu ja valmistamaan
itsellensä juhlapäivä.» Eräässä uuden valtakunnan alkuajoilta olevassa
hautakammiossa saamme naisen kuvan päältä lukea seuraavat sanat: »Anna
minulle kahdeksantoista tuoppia viiniä! Katso, haluan juoda, kunnes
juovun. Minun sisustani on kuiva kuin olki.» — Ja tämä haudassa!
Vielä enemmän hämmästyy, kun vainajien asunnoissa näkee sellaisia
kuvia vieraspidoista, kuin viereisetkin uuden valtakunnan aikaiset
kuvat. Kun haudan seinään on ikuistettu kuva naisesta, joka vapauttaa
itsensä liiaksi nauttimastansa, niin se osoittaa, ettei tässä menossa
nähty mitään sopimatonta. Toiset hautakuvat esittävät miehiä, jotka
juomingeissa ovat niin päihtyneet, että heidät on kannettava kotiin.
Kirjallisuutta:
Adolf Erman, Die Literatur der Aegypter.
Henrik Schück, Världslitteraturens historia: 1 osa.
H.O. Lange, En ny visdomsbog fra det gamle Aegypten (Nordisk tidskrift
1924).
Adolf Erman, Eine ägyptische Quelle der »Sprüche Salomons» (E.
Sellin’in ilmoitus Deutsche Literaturzeitungissa 1924).
Ernst Sellin, Die neugefundene »Lehre des Amen-em-ope» (Deutsche
Literaturzeitung 1924).
Pehr Lugn, Ordspråksboken och Amen-em-opes vishetslära (Svensk
tidskrift 1924).
Hugo Grossmann. Die neugefundene Lehre des Amen-em-ope (Zeitschrift für
die alttestamentliche Wissenschaft 1924).
H.O. Lange, Egyptiska myter och sagor.
Gaston Maspero, Contes populaires de l'Égypte ancienne.
Friedrich Vogelsang, Kommentar zu den Klagen des Bauern.
W. Max Müller, Die Liebespoesie der alten Ägypter.
E.A. Wallis Budge, The literalure of the ancient egyptians
(kirjallisuusluetteloineen).
Alfred Wiedemann, Die Unterhaltungslitteratur der alten Ägypter (»Der
alle Orient» 1903).
Jules Baillet, Le régime pharaonique dans ses rapports avec l'evolution
de la morale en Égypte.