Tämä satu on hieroglyfeinä kaiverrettu suureen graniittimöhkäleeseen
satalukuisista kalliokirjoituksistaan tunnetulla, ensimmäisessä
putouksessa olevalla pienellä Sehélin saarella. Piirtokirjoitus on
Ptolemaioksien ajalta, mutta mahdollista on, että satu alkuperäisessä
muodossaan on paljon vanhempi. Siinä kerrotun tapauksen on nimittäin
pitänyt sattua kolmannen hallitsijasuvun ajan alussa, siis noin 3000
seutuvilla e.Kr. Kauhean nälänhädän, josta siinä puhutaan, sanotaan
kestäneen seitsemän vuotta. Se muistuttaa siis niitä nälkävuosia, jotka
ahdistivat Egyptiä Joosefin aikana.
Tämä valtakunnan onnettomuus johtui siitä, että Niili ei seitsemään
vuoteen tulvinut. Huolestuneena faarao silloin kirjoitti Nubian
maaherralle, joka asui Elefantinen saarella, missä Niilin lähteitten
luultiin olevan. Kirjeessä hän kertoi ankarasta nälänhädästä ja lisäsi:
»Minun sydämeni on murheissaan, sillä on puute viljasta; vihanneksia
ei ole lainkaan, ja kaikki muukin, mitä kansa tarvitsee elatuksekseen,
on loppunut. Jokainen ryöstää naapuriltansa. Ihmiset haluavat kulkea,
mutta eivät jaksa liikahtaakaan. Lapsi vikisee nälästä, nuorukainen
laahustaa uupumuksen vallassa, ja vanhat ovat epätoivon murtamia.
Heidän jalkansa pettävät heidän allansa, he vaipuvat väsyneinä maahan
ja tuskissaan he puristavat käsiänsä vasten nälkäistä vatsaansa.
Virkamieheni ovat nälästä voimattomia eivätkä kykene neuvoa antamaan.
Kaikki kallistuu kohti loppuansa. Mitä minun on tekeminen? Sano sinä
minulle: Missä ovat Niilin lähteet? Mikä jumaluusolento niitä valvoo?
Sillä hän se oli, joka kerran täytti ladot viljalla.»
Maaherra läksi heti kuninkaan luo ja auttoi häntä temppelin pyhien
kirjojen tulkinnassa; ja niistä kävi selville, että Niilin lähteet
olivat kahden suuren kallion välissä Elefantinolla, ja että se jumala,
joka niitä vartioitsi, oli nimeltänsä Knum, ja että tällä oli saarella
temppeli, missä hän otti vastaan uhrilahjoja niiltä, jotka tahtoivat
voittaa hänen suosionsa.
Heti kun faarao oli saanut nämä tiedot, hän kiiruhti Knumin temppeliin
ja uhrasi ja rukoili jumalaa. Silloin Knum leppyi ja ilmestyi faaraolle
ja sanoi hänelle, että nälänhätä oli tullut sentähden, että oli
laiminlyöty hänen palveluksensa. »Mutta nyt», hän jatkoi, »minä annan
Niilin nousta jälleen, eikä siitä vettä ole koskaan puuttuva, vaan se
on virtaava tulvien yli koko maan. Ruohot, pensaat ja puut tulevat
notkumaan hedelmäin painosta, ja kaikki kasvit tulevat lisääntymään
sadantuhannenkertaisesti. Sinun kansasi on tuleva ravituksi, totisesti,
ja aitat tulevat jälleen täyttymään. Egyptin maa on oleva keltainen
kypsyneestä laihosta, ja se on tuleva hedelmällisemmäksi, kuin se
koskaan ennen on ollut.»
Kiitokseksi tästä lupauksesta faarao lahjoitti suuria maatiloja Knumin
temppelille ja velvoitti maansa jokaisen maanviljelijän, jokaisen
kalastajan ja jokaisen metsästäjän maksamaan määrätyn veron pyhätölle;
ja kallisarvoisia lahjoja, kuten kultaa, norsunluuta, ebenholtsia,
suitsutteita ja jaloja kiviä faarao lähetti sinne.