Vanhimmat viisauden opettajat.
Egyptiläisen kirjallisuuden vanhimpia teoksia on viisaudenoppi, jossa
sanotaan, että sen on kirjoittanut kolmannen hallitsijasuvun viimeisen
kuninkaan visiiri. Niin vanha se ei varmastikaan ole, mutta sillä on
joka tapauksessa hyvin kunnioitettava ikä.
Käytännöllinen viisaus puhuu siinä jokaisesta viisaan miehen antamasta
neuvosta. Ei saa olla kohtuuton, hän sanoo. Tämä ei estä kuitenkaan
juomasta juomarin kanssa ja istumasta pöydässä ahmatin seurassa, kunhan
vain omalta osaltaan on kohtuullinen — sillä ei sovi loukata sitä,
jolla on asioista toinen käsitys. Kieltänsä on varottava sellaisilta
ihmisillä, jotka eivät voi pitää tietoinansa salaisuutta. Ei saa olla
ylimielinen, sillä kukaan ei tiedä, mitä mistäkin voi tulla. Lopuksi
viisas mies lupaa, että sillä nuorukaisella, joka seuraa tarkoin hänen
neuvojansa, on oleva loistava menestys.
Niin köyhää on sen ajan »viisaus». Se ei ole kohonnut käytännöllisen
hyödyn ja seurustelutaidon portaikkoa korkeammalle.
Toinen vanhan valtakunnan aikainen kuuluisa viisauden opettaja
oli muuan viidennen hallitsijasuvun visiiri nimeltä _Ptahotep_.
Kuunnelkaamme muutamia tämän viisaan miehen neuvoja! »Jos olet
pyydetty», hän sanoo, »aterialle miehen luo, joka on sinua ylempi, niin
ota mitä eteesi asetetaan! Älä tuijota niihin ruokalajeihin, joita
isännällä on edessänsä, vaan katso mitä sinulla itselläsi on edessäsi!
Sillä muutoin isäntä voi tulla huonolle tuulelle.
Luo silmäsi maahan, kunnes isäntä suvaitsee tervehtiä sinua, ja puhu
vasta, kun hän on puhutellut sinua! Naura, kun hän nauraa! Se tekee
hänen sydämellensä hyvää, ja hänestä on silloin mieluista, mitä sinä
teet. Täytyy olla varovainen seurustellessaan isoisten kanssa, sillä
koskaan ei tiedä, mikä heidän mielensä on. Mahtava mies, joka istuu
pöydässä, antaa tietysti parhaat palat niille, jotka istuvat häntä
lähinnä, mutta hänen hyvä mielensä voi saada hänen kätensä ulottumaan
aina sinnekin, missä sinä istut.
Koukista selkäsi ylempäsi edessä, silloin olet nauttiva hyvinvointia
talossasi! Elät hyvästi, niin kauan kuin hän on lempeä.
Jos tahdot säilyttää ystävyyden perheen kanssa, johon sinulla on pääsy,
niin varo lähestymästä talon naisia! Tuhannet ihmiset joutuvat heidän
vuoksensa turmioon. Heidän loistavista jäsenistänsä hurmaantuu, mutta
lyhyen nautinnon hetken perästä he eivät näytä enää sinusta kauniilta:
yhden ainoan silmänräpäyksen nautinto -— ja se on kuin unelma —, ja
sitten tulee kuolema loppuna kaikelle!
Jos olet päässyt hyvinvointiin, niin nai ja rakasta vaimoasi yli
kaiken! Anna hänelle ruokaa yltäkyllin ja kauniita vaatteita — ne ovat
lääkitystä hänen ruumiilleen. Voitele häntä hyvänhajuisilla voiteilla
ja tee hänet onnelliseksi, niin kauan kuin hän elää! Hän on hyvä pelto
omistajallensa.
Jos sinusta on tullut mahtava ja rikas oltuasi kerran vähäpätöinen
ja köyhä mies, niin älä unohda, mikä oli tilasi ennen! Älä luota
aarteisiisi, sillä ne sinä olet saanut lahjana Jumalalta. Sinulle voi
käydä samoin kuin toisille, joista on tullut rutiköyhiä, sillä sinä et
ole parempi kuin he!
Mitä viisas Ani opettaa.
Uuden valtakunnan ajalta on olemassa kokoelma elämänohjeita nimenä
»Viisaan Anin oppi». Ikävä kyllä se on säilynyt vain vaillinaisena
jäljennöksenä, jonka on tehnyt koulupoika mitä murheellisimmalla
tavalla turmellen tekstin, niin että ymmärrämme siitä tuskin puoltakaan.
Kuulkaamme kuitenkin jotakin siitä, mitä viisaalla miehellä on
sydämellään! Näin hän sanoo muun muassa: »Älä käy talossa, jossa
istutaan oluen juonnissa, sillä ne sanat, jotka huuliltasi pääsevät,
toistetaan; ja paha on olla tietämättä, mitä todellakin on sanonut.
Sinä voit myös juomingeissa kaatua ja taittaa sääresi, eikä kukaan
ojenna sinulle auttavaa kättänsä. Sinun juomaveikkosi sanovat:
'heittäkää ulos se juoppo!' Ja kun joku tulee sinua tervehtimään, hän
löytää sinut maassa makaamasta avuttomana kuin pieni lapsi.
»Varo vierasta naista, jota ei tunneta omassa kaupungissaan! Älä
silmäile häntä, äläkä ole missään tekemisissä hänen kanssaan! Hän on
kuin syvä joki, jonka virran pyörteitä ei tunneta.
»Älä veljeile toisen miehen orjan kanssa, jonka nimi löyhkää!
»Älä vastaa päällysmiehellesi, kun hän on vihoissaan, vaan väisty
hänen tieltään! Puhu sävyisästi hänelle, joka on puhunut sinulle
vihapäissään, ja tyynnytä hänen sydäntänsä! Älä sano kaikkea, mitä
sydämelläsi on, sille miehelle, johon et voi luottaa. Varomattomalla
sanallasi, joka kerrotaan eteenpäin, sinä voit hankkia itsellesi
vihamiehiä. Ihmisen ruumiiseen mahtuu enemmän kuin latoon ja se on
täynnä kaikenlaisia vastauksia; valitse sinä niistä hyvät ja lausu ne,
mutta telkeä huonot ruumiiseesi!
»Mies, joka sanoo pahoja sanoja, ei voi odottaa saavansa kokea hyviä
tekoja.
»Älä syö leipää, kun nälkäänäkevä seisoo vierelläsi, ojentamatta
hänellekin leipää syötäväksi!»
Viisas Ani teroittaa mieleen edelleen velvollisuutta kunnioittaa
ja osoittaa kiitollisuutta myöskin äidille, sillä muutoin hän voi
»koroittaa kätensä kohti korkeutta, ja Jumala on kuuleva hänen
äänensä.» Hänhän on, Ani sanoo, »kauan kantanut sinua sydämensä
alla ja sitten selässään, ja kolme vuotta oli hänen rintansa sinun
suussasi.[92] Hän synnytti ja kasvatti sinut ilman, että sinun likasi
häntä iljetti. Ja kun sinä sitten tulit kouluun ja sait kehittää
itseäsi kirjurin toimeen, hän piti joka päivä sinusta huolta antamalla
leipää ja olutta talostansa.
»Kun kuolema tulee sinua noutamaan, anna hänen löytää sinut hyvin
valmistuneena! Ah, kun se hetki on lyönyt, ei sinun auta sanoa: 'Minä
olen liian nuori, tullakseni poistemmatuksi!' Sillä kuolema tulee
milloin tahtoo ja vie imeväisen äitinsä rinnoilta yhtähyvin kuin
vanhuksen. Ajattele sitä. Sillä minä annan sinulle hyviä neuvoja,
jotka sinun pitää kätkeä sydämeesi. Tee niin! ja sinusta on tuleva
hyvä ihminen, ja kaikenlaatuiset onnettomuudet pysyttelevät erillänsä
sinusta.»
Amen-em-open viisaudenkirja ja Salomon sananlaskut.
Aivan erityisen kiintoisa on 10:nneltä vuosisadalta e.Kr. tai hiukan
myöhäisemmältä ajalta peräisin oleva viisaudenoppi, joka äskettäin on
julkaistu maattuaan British Museumissa aina vuodesta 1888 saakka. Se
on merkillisimpiä egyptiläisiä sivistysasiakirjoja, mitä on olemassa.
Mutta se on hyvin vaikea kääntää, sillä se on hyvin huolimattomasti
tehty jäljennös alkuperäisestä. Teksti vilisee sanoja, joita ei
tunneta muista kirjoituksista, ja se on täynnä kielellisiä käänteitä,
jotka aiheuttavat suuria vaikeuksia. Senvuoksi on tähän saakka
vain vaillinaisesti kyetty tulkitsemaan kirjoittajan omituisia ja
omaperäisiä ajatuksia. Huolimatta kaikista yrityksistä eivät ainoastaan
yksityiset lauseet ja ajatukset, vaan kokonaiset kappaleetkin ovat
vielä tänäkin päivänä selittämättä.
Sanoimme äsken, että tässä tekstissä on jotakin vallan erikoista. Ja
mikä on tämä erikoisuus? Se, että meillä on tässä edessämme todellinen
kirjailijapersoonallisuus, joka lausuu ajatuksia, joista aikaisemmin
ei ole löytynyt jälkeäkään Egyptissä. Kaikki, mikäli muutoin tunnemme
egyptiläistä kirjallisuutta, on hyvin vähän kirjailijayksilöllisyyden
leimaamaa. »Me olemme tässä», tanskalainen egyptologi H.O. Lange sanoo,
»kaukana kaavamaisesta, perinnäisomaisesta lauseparsien käytöstä».
Kirjoittaja, jonka nimi on Amen-em-ope, oli korkea virkamies, jonka
arvonimi oli »kuninkaallinen Egyptin viljakirjuri». On muistettava,
että valtion verot perittiin viljana tai muina luonnontuotteina, että
kaikkialla oli valtion vilja-aittoja ja että verojen perimistä oli
valvomassa monihaarainen virkamieskunta.
No niin, Amen-em-ope puhuu »pojalleen, lapsistaan nuorimmalle»,
ja antaa hänelle elämänohjeita seurustelutaidossa ja siveellisiä
opetuksia, että hän välttäisi pahaa ja tulisi onnelliseksi tässä
maailmassa. Erityisesti vanha, viisas isä kehoittaa maltillisuuteen
ja sävyisyyteen: »Ojenna kiihtyneelle kätesi, ja kun Jumalan käsi on
hänet hylännyt, niin ravitse häntä leivällä luonasi! Jumalalle on
myöskin mieluista viipyä, ennenkuin puhuu kiivastuneelle miehelle.
Ole senvuoksi levollinen riitaveljesi edessä ja taivuta itsesi hänen
edessänsä, joka sinua loukkaa! Nuku yö, ennenkuin puhut hänelle! Sillä
hän on kuin myrskytuuli, joka riehuu kuin tuli oljissa.
»Älä kosta sille, jota vihaat! Ethän sinä tunne Jumalan suunnitelmia.
Heittäydy Jumalan käsiin,[93] niin sinun sävyisyytesi ja lempeytesi
on saattava vihollisesi lankeamaan. Älä ahnehdi toisten omaisuutta,
vaan ole oikeamielinen teoissasi! Oikeamielisyyden hyveen Jumala antaa
sille, jota hän rakastaa.
»Ole lempeä veroja periessäsi äläkä käytä vääriä punnuksia viljaa
punnitessasi, silloin sinä voit nukkua levollisesti ja olla iloinen
seuraavana päivänä. Mutta älä anna myöskään talonpojan lahjoa itseäsi
viljalla äläkä vehkeile hänen hyväkseen verolistaa laatiessasi, kun hän
tahtoo viekastella veronmaksussa!
»Maata mitatessasi älä muuta rajapyykkiä äläkä tartu lesken
rajamerkkiin! Ken sen tekee, on väkivallantekijä heikkoa kohtaan. Hänen
varastoaittansa tuhotaan, hänen tavaransa otetaan hänen lapsiltaan,
ja hänen omaisuutensa annetaan toiselle. Älä himoitse vähävaraisen
omaisuutta äläkä tavoittele hänen leipäänsä! Köyhän omaisuus saa
aikaan myrskyn melussa ja se karvastelee kurkkua. Parempi on vakkanen
viljaa, jonka Jumala sinulle antaa, kuin viisi tuhatta vakkaa, jotka
väkivallalla otetaan. Lyhyen ajan ne viihtyvät ladossa, eivätkä ne
ravitse vadissa. Parempi on niukka jokapäiväinen leipä ja tyytyväinen
sydän kuin rikkaus ja tora ja riita. Älä tavoittele senvuoksi rikkautta
äläkä huokaile köyhyyttä! Ahnaan ja tyytymättömän laivaa ajelevat
ympäriinsä hyökyaallot, mutta tyytyväisen pienellä veneellä on
myötäinen tuuli.
»Ole armelias köyhille ja vieraille! Älä karkoita vierasta öljyastiasi
äärestä, niin sen sisältö tulee monenkertaiseksi! Jos sinulla on
lautta, niin ota lauttausmaksu siltä, joka voi maksaa, mutta säästä
köyhä siitä! Jumala rakastaa sitä, joka pitää kunniassa köyhän miehen,
enemmän kuin sitä, joka pitää suurta melua ylhäisestä miehestä.
»Ole hienotunteinen kanssaihmisiäsi kohtaan: Älä naura sokealle, älä
pidä pilkkanasi kääpiötä äläkä kiusaa rampaa! Älä ilvehdi ihmisen
kanssa, joka on Jumalan kädessä,[94] äläkä ole hänelle raaka, kun hän
sattuu sinua töykkäämään! Ihminen on savi ja oljenkorsi, ja Jumala
on rakennusmestari. Hän repii ja hän rakentaa joka päivä, mielensä
mukaan hän tuhannet ihmiset alentaa ja hän ylentää toiset tuhannet
vallitsemaan kanssaihmisiänsä. Ole senvuoksi nöyrä! Ei taitu selkä
siltä, joka sen taivuttaa.
Vilpittömyys on myöskin hyve, jota viisas isä teroittaa mieleen. »Älä
puhu kerskuen toisen ihmisen kanssa! Jumala sitä inhoaa. Älä erota
sydäntäsi kielestäsi, niin kaikki sinun suunnitelmasi onnistuvat, ja
sinä olet saava arvon ihmisten silmissä ja oleva hyvässä turvassa
Jumalan kädessä. Jumala vihaa sitä, joka teeskentelee puheessaan;
kaksikielistä hän suuresti inhoaa. — Mutta älä myöskään avaa sydäntäsi
liiaksi ihmisille, äläkä anna oman arvosi kärsiä siitä vauriota. Älä
ole avomielinen lörpöttelijälle! Mies, joka säilyttää salaisuuden
sydämessään on parempi kuin se, joka sen kertoo ja tuottaa sillä
vahinkoa.»
Aiheettomasta huolehtimisesta viisas myöskin varoittaa: »Älä asetu
levolle peläten huomispäivää! Ei kukaan ihminen tiedä, millainen siitä
on tuleva. Ole senvuoksi levollinen ja vahvista sydäntäsi.»
Aito egyptiläinen on käsitys päällysmiehen ja käskyläisen välisestä
suhteesta. Kuuliaisuuden velvollisuudesta sanotaan: »Salli
päällysmiehesi lyödä itseäsi ja kätke nyrkkisi viittaasi ja anna hänen
haukkua itseäsi, mutta seiso sinä vaieten. Kun sinä seuraavana päivänä
astut hänen eteensä, hän antaa sinulle leipää avoimin käsin.»
Erinäisisssä kohdissa Amen-em-open viisaudenkirja muistuttaa Anin
viisaudenoppia. Mutta Anilta puuttuu melkein kokonaan persoonallisen
uskonnollisuuden taustaa, joka kannattaa Amen-em-open kehoituksia.
Amen-em-open kehittely ei ole, suurin piirtein nähtynä, kuivaa ja
nokkaviisasta käytännöllistä elämänviisautta, vaan me kohtaamme siinä
korkeamman laadun siveellisiä ja uskonnollisia periaatteita, kuin
mitä tunnemme muusta egyptiläisestä viisaudenkirjallisuudesta. Viisas
opettaja viittaa alati Jumalan tahtoon, ja erityisen kiintoisaa on,
että hän tällöin ei puhu mistään määrätystä jumalasta, vaan yleensä
Jumalasta siveellisenä, äärettömänä olentona, josta hän tuntee olevansa
riippuvainen ja jonka edessä hän tuntee edesvastuuta.
Meidän on siirryttävä aina ensimmäiseen vuosisataan j.Kr. löytääksemme
jotakin vastaavaa egyptiläisessä kirjallisuudessa. Siellä täällä
esiintyy lausuntoja, jotka vievät ajatuksen Vanhan Testamentin Salomon
sananlaskuihin.
Nämä yhtäläisyydet ovat äskettäin saaneet osan eteviä egyptologeja
ja teologeja kuuluisan egyptologin ja seemiläistenkin kielten
tuntijan Ermanin johdolla pala palalta vertaamaan Amen-em-open
viisaudenoppia ja Salomon sananlaskuja. Ja he ovat tulleet huomiot
»herättäviin tuloksiin: se osa Sananlaskuja, joka alkaa 22. luvun
17. säkeistöstä, on osoittautunut — myöskin 23. luvun 11. säkeistö —
suoranaiseksi, joskin mukailluksi, käännökseksi Amen-em-open opista
poikkeuksena ainoastaan 22. luv. 26. säk. Kiintoisaa on, että sitä
osaa Sananlaskuja, jossa nämä egyptiläiset mietelmät esiintyvät,
raamatuntutkimus yleensä pitää erityisenä pienenä teoksena, joka
on liitetty suureen sananlaskukokoelmaan. Tämä jakso käsittää luv.
22: 17—24: 22. _Sen_ kirjoittaja on siis ammentanut egyptiläisestä
lähteestä.
Kääntäessään hän on ryhtynyt tekemään joukon muutoksia ja poisjättöjä
saadakseen tekstin soveltuvammaksi omille maanmiehillensä. Kun
Amen-em-ope varoittaa poikaansa rikkauden tavoittelusta, hän sanoo:
»_Älä käännä sydäntäsi rikkautta tavoittelemaan! Älä vaivaa itseäsi
voittaaksesi enemmän_, kun sinulla on, mitä tarvitset. _Jos sinä
anastat itsellesi rikkauksia_, niin ne eivät pysy sinun luonasi
yli yön. Kun päivä koittaa, ne eivät enää ole talossasi... Ne ovat
tehneet aukon varastohuoneeseen... _ja ryömineet ulos. Ne ovat tehneet
itsellensä siivet niinkuin hanhet ja lentäneet taivasta kohti._
Tämä esitetään Sananlaskuissa, 23:4—5, seuraavasti: »_Älä vaivaa
itseäsi tullaksesi rikkaaksi; lakkaa taidollisuudestasi!_ Saatko
silmäsi lennättää siihen, ennenkuin _sitä ei enää ole. Sillä se tekee,
jopa tekeekin itsellensä siivet niinkuin kotka, joka lentää taivasta
kohti._»
Hanhi oli egyptiläisten lempilintu ja kelpasi siis kirjallisuudessakin
esitettäväksi, mutta heprealaisten runolliselle tunteelle soveltui
kotka paremmin.
Jos siirrymme sitten Amen-em-open viisaudenopin alkuun, niin huomaamme
sen alkavan näin: »_Käännä korvasi tänne, kuule sanojani ja laske
minun opetukseni sydämellesi!_» Kehoitus on melkein sanasta sanaan
sama, mikä aloittaa vastaavan Sananlaskujen osaston. Ja jatkokin
tarjoaa kauttaaltaan yhtäläisyyksiä. Oppilasta kehoitetaan kummassakin
tekstissä lujasti kätkemään viisaudensanat _sisimpäänsä_, niin että
ne levottomuuden hetkinä tulisivat — kuten egyptiläisessä tekstissä
sanotaan — »paaluksi sinun kielellesi», jota vastaa Sananlaskujen
toivomus, että »pitäisit mielevyyden, ja huulesi varjelisivat tietoa».
Silmäänpistäviä ovat myöskin ne Sananlaskujen sanat, joissa opettaja
sanoo opettaneensa poikaansa, »_että veisit_» — kuten sanat kuuluvat
— »_totuuden sanoja niille, jotka sinut lähettivät_»[95] (tietoa
tuomaan). Nämä sanat selviävät täysin sisällöltään vasta, kun lukee
ne egyptiläisestä tekstistä niiden alkuperäisessä yhteydessä. Siellä
ne esiintyvät niinikään puheen ollessa nuorukaisen kasvattamisesta
virkamieheksi. Yksi tämän koulutuksen päämääristä oli juuri, että
oppilas »_voisi viedä oikean vastauksen sille, joka on hänet matkaan
lähettänyt._»
Siten on egyptiläisen tekstin avulla onnistuttu selittämään
Sananlaskujen tekstikohta, johon aikaisemmin kaikki tulkitsijain
ponnistukset ovat rauenneet. Toinen vieläkin hämmästyttävämpi kohta
on Sananlaskujen 22:20. Heprealainen teksti kuuluu sanasia sanaan
näin: »Enkö ole kirjoittanut sinulle _kolmeakymmentä_ neuvoineen ja
tietoineen» j.n.e. Sana kolmekymmentä tuntuu tässä yhteydessä täysin
ajatuksettomalta. Kääntäjät ovat enimmäkseen käsittäneet vastaavan
heprealaisen sanan virheellisesti kirjoitetuksi ja tarkoittavan melkein
samoin kuuluvaa heprealaista sanaa, — jossa on yksi kirjain enemmän —
ja joka merkitsee »upseeri»; ja sitten on tulkittu[96] kirjoittajan
tällä kuvannollisesti tarkoittaneen »kunnon lauseita» tai »sääntöjä».
Niin paljon kekseliäisyyttä ei tulkintaan nykyisin enää tarvita, kun
voidaan turvautua Amen-em-open viisaudenoppiin. Hän puhuu nimittäin
nuorukaisen kanssa »_kolmesta kymmenestä luvusta_», joihin hänen
oppinsa on jaettu! Niin yksinkertaista siis!
Kun edelleen Sananlaskujen 22:24:ssä sanotaan: »_Älä mene vihaisen
miehen seuraan äläkä ole tuimain parissa!_» niin Amen-em-opella
tavataan aivan samat sanat.
Muitten kehoitusten joukossa, joilla egyptiläisessä tekstissä on
vastineensa, on Sananlaskujen 23:10: »_Älä siirrä ikivanhaa rajaa äläkä
mene orpojen pellolle!_»
Amen-em-ope antaa myöskin sääntöjä seurustelu taidossa, jotka hyvin
paljon muistuttavat viisaan Ptahotepin ohjeita. Käyttäytymisestä
ylhäisen miehen pöydässä hän sanoo: »Älä syö leipää _ruhtinaan
läsnäollessa_! Jos sinua (hänen pöydässään) ravitaan _väärillä
herkkupaloilla_,[97] niin ne ovat ainoastaan sinun suusi tyydytykseksi.
_Suuntaa silmäsi siihen vatiin, joka on edessäsi_, ja ole siihen
tyytyväinen!» Tätä vastaa seuraava Sananlaskujen neuvo (23:1—3): »_Kun
istut syömään hallitsijan kanssa, niin tarkkaa tarkasti, kuka[98]
on edessäsi_, ja pane veitsi kurkullesi, jos olet liian nälkäinen.
Älä himoitse hänen herkkujansa, sillä se on _petollista leipää_!»
Viimeinen lause vastaa läheltäpitäen egyptiläistä käännettä »_vääriä
herkkupaloja_».
Ansaitsee myöskin huomauttaa, että Amen-em-open käyttämä kuva
»myrskystä nielussa» toistuu toisessa yhteydessä Sananlaskujen
23:7—8:ssa, missä kirjoittaja taitavasti ja sattuvasti soveltaa
egyptiläisen viisaudenkirjan sanakäännettä toiseen yhteyteen puhuessaan
»kadesilmäisen leivästä».[99]
* * * * *
Kieltämätön tosiasia on tämän jälkeen, että ellei sattumalta
egyptiläistä viisaudenkirjaa olisi löytynyt ja vihdoin, joskin
myöhään, vedetty esiin British Museumin kätköstä, niin sellaiset
kohdat Sananlaskuista kuin 22:20—21 olisivat vielä tänäkin päivänä
pysyneet raamatunkääntäjille käsittämättöminä ja ne olisi täytynyt
tulkita umpimähkään. Kumminkaan Ermanin löydön suurin merkitys, kuten
Lugn sanoo, »ei ole siinä, että joitakin suhteellisen merkityksettömiä
paloja Amen-em-open opista on huomattu kuuluvan juutalaisten kanoniin.
Erinomaisen tärkeätä sitävastoin on, että nyt on saatu vääjäämätön
todistus siitä, että israelilaiset ovat tunteneet egyptiläistä
kirjallisuutta ja käyttäneet sitä hyväksensä paljon suoranaisemmalla
tavalla, kuin mitä aikaisemmin oli uskallettu olettaa. Ettei
Amen-em-open viisauden oppi ollut ainoa egyptiläinen teos, jota
juutalaiset tutkivat, voidaan luonnollisesti pitää varmana. Lisättäköön
vielä, että egyptiläisen vaikutuksen jälkiä voidaan jo Amen-em-open
teoksen nojalla osoittaa muissakin Vanhan Testamentin kirjoituksissa,
m.m. Jobin kirjassa, Jeremialla ja Jesajalla.» Kun esimerkiksi Jumala
on »se, joka punnitsee ihmisen sydämen», tulee ajatelleeksi, miten
egyptiläiset kuvittelivat kuolleen seisovan Osiriksen tuomioistuimen
edessä, ja kun Job vertaa ihmisen ruumista »savimajaan», niin on
siinäkin egyptiläisen ajatuksenjuoksun makua. Luonnollisestikaan ei
tarvitse ajatella, että kaikki mainitut israelilaiset kirjailijat
olisivat syventyneet juuri Amen-em-open kirjaan. Olihan monia
egyptiläisiä ‘opettajia', jotka olivat henkistä sukua hänelle, ja
israelilaisilla on epäilemättä ollut käytettävinään monia meille
tuntemattomia egyptiläisten teoksia.
Lugn on myöskin tässä yhteydessä esittänyt kiintoisan kysymyksen, jonka
toiset tutkijat ovatkin ottaneet lähemmin keskusteltavaksi, nimittäin
missä määrin hiljainen alistuvaisuus ja lämmin jumalaanluottamus, jotka
ovat Amen-em-open viisaudenopille ominaisia piirteitä, ovat voineet
vaikuttaa israelilaisiin. Se sorto, jonka alaisina he elivät »Baabelin
vankeudessa», teki varmaankin heidät erityisen vastaanottavaisiksi
tämänkaltaisille ajatuksille. »Israelin maan hiljaiset», Lugn sanoo,
»olivat varmaankin hyvin läheisiä henkisiä sukulaisia Egyptin
’vaikenijoille’.»
* * * * *
Jos Ermanin löytö olisi tehty aikaisemmin, sanokaamme 25 vuotta
sitten, siis ennen sitä vanhain ja uusien mielipiteiden valtavaa
kamppailua, jonka kuuluisa assyriologi Friedrich Delitzsch sai aikaan
kirjoituksellaan »Babel und Bibel», niin varmastikin Ermanin teoriat
egyptiläisestä vaikutuksesta Vanhaan Testamenttiin olisivat kohdanneet
kiivasta suuttumusta vanhateologiselta taholta. Nyt taistelu vanhan
ja uuden välillä on _pääasiassa_ taisteltu loppuun tällä alalla.
Kummankin puolen liioitteluilla on nyt ainoastaan historiallista
kiintoisuutta, ja eri mielipiteiden kamppailusta ja taistelun aikana
esille tuoduista uusista tosiasioista on jäänyt pysyväksi tulokseksi,
että on täytynyt luopua siitä vanhasta uskosta, että juutalaiset,
kiinalaisia lukuunottamatta, olisivat muinaisaikana olleet maailman
ainoa sivistyskansa, jonka olisi onnistunut kokonaan eristäytyä toisten
kansojen vaikutuksilta.
Palaamme tähän kysymykseen juutalaisten historiaa esitettäessä.
Toistaiseksi rajoitumme lausumaan muutamia sanoja _egyptiläisten_
vaikutuksesta tähän kansaan. Sillä tällainen voimakas vaikutus,
sekä valtiollinen että sivistyksellinen, kävi ilmeiseksi jo El
Amarna-kirjeiden löydön yhteydessä. Toisen vuosituhannen keskivaiheilla
e.Kr. Palestiina oli tosiasiallisesti Egyptin maakunta. Monet
viime aikoina tässä maassa kaivauksia suoritettaessa tehdyt löydöt
todistavat yhä varmemmin, miten vilkasta yhteys Egyptin kanssa
kerran on ollut. Palestiinan maasta ei ole löytynyt yksin kotimaisia
kananealaisia jumalankuvia, vaan myöskin egyptiläisiä, babylonialaisia
ja heettiläisiä. Kovakuoriaisia, Besin kuvia ja muita puhtaasti
egyptiläisiä taikaesineitä esiintyy runsaasti myöskin Palestiinan
maassa, ja silmät ovat auenneet ymmärtämään egyptiläistä vaikutusta
myöskin Salomon aikaisen Palestiinan rakennustaiteeseen. Kaikki viittaa
siihen, että juutalaisten henkiseen sivistykseen Assyrian ja Babylonian
lisäksi vaikutti voimakkaasti myöskin Egypti.