Samoinkuin monia muita muinaisajan hallitsijoita ja Kiinan ja Japanin
keisareita meidän päivinämme faaraota pidettiin ja kunnioitettiin
jumalana, auringonjumalan, Ran poikana ja hänen tavallisin arvonimensä
oli »hyvä jumala». Toinen kuninkaan nimitys oli »per-ô», raamatun
»faarao», joka oikeastaan merkitsee »iso talo» ja alkujaan oli siis
kuninkaallisen palatsin nimitys. Sitten käytettiin sitä merkitsemään
kuninkaallista hallitusta, aivan kuten turkkilaiset nimittävät
hallitustansa »Korkeaksi portiksi». Samalla tavoin »faarao» tuli
merkitsemään Egyptin vakion yksinvaltaista hallitsijaa, kuningasta.
Faaraon ympärillä hänen palatsissaan hääri hyvin runsaslukuinen
hovikunta. Hoviväen kaikkien arvonimien luetteleminen kävisi
määrättömän pitkäksi. Hautakirjoitukset todistavat, että ylimykset
pitivät hyvin suurena kunniana saada palvella hovissa. Tavantakaa
tapaa seuraavanlaisia sanontatapoja: »Hän palveli kuningasta hänen
talossansa, hän eli herransa jalkojen juuressa, hän oli kuninkaalle
rakkaampi kuin koko Egypti.» Erityisen ylpeitä siitä, että saivat
paistatella päivää kuninkaallisen armon loisteessa, olivat ne
hovimiehet, joille suotiin erityinen kunnia olla läsnä hänen
majesteettinsa aamupukeutumisessa. Niitä, jotka saivat suorittaa
palvelusta tässä menossa, joka muistuttaa 1700-luvun Ranskan
kuninkaitten hovimenoja, sanottiin »kuninkaallisen pukeutumishuoneen
salaisuuksien esimiehiksi.» Voi olla varma siitä, että kukaan heistä ei
ole unohtanut antaa hautakirjoituksestaan jälkimaailman saada tietää,
miten erinomaisen hieno arvonimi hänellä oli. Muuan toinen hyvin korkea
herra nimittää itseään ylpeästi »kuninkaan kylpyhuoneen esimieheksi».
Hyvin merkitsevää osaa hovissa näyttelivät jo vanhimpina aikoina
kuningasten ja kuningattarien imettäjät. Sellaisen naisen virallinen
arvonimi oli »suuri imettäjä, joka ihanilla rinnoillansa ravitsi
jumalaa — s.o. faaraota —, voimakasta imemään, Ala- ja Ylä-Egyptin
herran suuri imettäjä, jonka ihoa Horus[85] on koskettanut.»
Osoitukseksi kiitollisuudestaan imettäjä-äitiänsä kohtaan kuninkaat
tavallisesti rakennuttivat hänelle haudan, mutta niinpä olikin
tuollainen kuninkaallinen imettäjä jo edeltäpäin grande dame, sillä hän
oli jonkun ylhäisen egyptiläisen puoliso.
Miten tarkka juhlamenojärjestys vallitsi muinaisten faaraoitten
hovissa, näkyy siitäkin, että oli erityinen armo, kun kuningas antoi
jonkun ylimyksistään suudella kuninkaallista jalkaa eikä sallinut,
että mies suuteli sitä maata, jota tuo jalka suvaitsi tallata. Ja eräs
niistä miehistä, jotka pitivät tätä suurimpana kunnianaan, ei ollut
kumminkaan sen vähäisempi kuin Memfiksen ylipappi ja faaraon oma vävy!
Tapoja on erilaisia.
Kun hovimiehet astuivat faaraon eteen, »he kohottivat käsivartensa
hänen ylistyksekseen ja riemuitsivat ja suutelivat maata hänen
kauniiden kasvojensa edessä.» Ja kun »hyvä jumala» oli tehnyt
päätöksen, kuului hovimiestapoihin ilmaista ihastustaan ja »ylistää
herraansa suudellen maata, maaten vatsallansa hänen edessänsä ja
kohottaen riemuhuutoja.»
Uuden valtakunnan aikana näyttää ylimysten ja pappien »maansuutelu»
lakkautetun ja rajoitetun palvelijoihin ja alempaan kansaan.
Suuremmassa arvossa olevat tervehtivät faaraota nöyrin kumarruksin ja
laskien tai kohottaen käsivartensa aivan kuin rukoukseen. — Kuninkaan
_puhutteleminen_ oli vastoin kaikkia soveliaisuussääntöjä — korkeintaan
uskalsi _puhua_ hänen kuultensa. Ja ennenkuin tämän rohkean askelen
uskalsi ottaa, täytyi alkaa pitkästi kierrellen kaarrellen, kuten
esimerkiksi näin: »Sinä olet kuin Ra kaikissa edesottamisissasi, kaikki
mitä sinun sydämesi tahtoo, se tapahtuu. Jos sinä yöllä toivot jotakin,
niin se on tapahtunut aamun sarastaessa. Me olemme nähneet sinun
ihmetyösi aina siitä saakka, kun sinut kruunattiin kuninkaaksi. Kaikki,
mitä sinun huuliltasi lähtee, on kuin Horus puhuisi taivaan rannalta.
Mitä onkaan, mitä sinä et tietäisi? Ja missä onkaan paikka, jota sinä
et olisi nähnyt? Kaikki tulee sinun korviisi, sitten kuin tulit tämän
maan valtiaaksi. Sinä olet hallinnut aina siitä saakka, jolloin olit
äidin kohdussa. Sinulle esitettiin valtakunnan asiat, kun sinä olit
vielä kiharapäinen lapsi. Ei mitään tapahtunut sinun tietämättäsi.
Sinä olit ylin sotapäällikkö, kun olit vasta kymmenvuotias poikanen,
ja kaikkiin töihin, mitä suoritettu on, on sinun kätesi tehnyt
suunnitelman. Jos sinä sanot vedelle: 'Kohoa vuorelle!' niin valtameri
rientää sinne, heti kuin sinä olet puhunut. Sinä elät ikuisesti, ja
kaikkia sinun käskyjäsi totellaan, oi kuningas, meidän herramme!»
Kahta erityisen vähäpätöistä faaraota, jotka elivät noin 1300 e.Kr.,
tervehdittiin seuraavanlaatuisin ylistyslauluin: »Palatsisi sisällä
sinä kuulet kaiken, mitä puhutaan muissa maissa, sillä sinulla on
miljoonat korvat. Jos joku puhuu syvällä vuoren onkaloissa, niin hänen
sanansa saapuvat sinun korviisi. Sinun silmäsi loistaa kirkkaammin kuin
taivaan tähti. Vaikka asia on kuinkakin salainen, sinun silmäsi sen
kumminkin keksii.»
Voi ymmärtää, mikä erinomainen onni sitten oli saada tällaiselta
valtiaalta jopa omakätinen kirjoitus. Tämä ilonsa vastaanottajan
täytyi ilmoittaa jälkimaailmallekin ikuistamalla ihmeellinen tapaus
hautakirjoitukseensa.
Kuninkaiden ja ylimysten seuraan kuului myöskin kääpiöitä, jotka
tavallisesti hoitivat herransa puvustoa ja taluttelivat hänen
koiriansa tai apinoitansa. Luultavasti kääpiöiden tehtävänä oli kuten
keskiajallakin olla herransa hauskuttajana.
* * * * *
Itämailla oli siihen aikaan kuten meidän päivinämmekin ruhtinaan
haaremi, monine kilpailevine kuningaspuolisoineen, prinsseineen ja
prinsessoineen ja näiden kunnianhimoisine suosikkeineen, kaikkien
juonittelujen pesäpaikka. Täällä näytellyistä jännittävistä draamoista
on suurin osa jäänyt ainaiseksi kulissien taakse, mutta yhtä ja
toista jälkimaailma on saanut tietää. Niinpä tunnemme jo 6:nnen
hallitsijasuvun ajalta sellaisen tapauksen. Voimakkaalla kuninkaalla
Pepi I:llä oli nimittäin hyvin uskottu suosikki, joka kuvaillessaan
elämäänsä mastabassa kertoo: »Siihen aikaan, jolloin salaisuudessa
ryhdyttiin oikeudellisiin toimenpiteisiin suurta kuningaspuolisoa
Hetestä vastaan, hänen majesteettinsa salli minun johtaa kuulustelua
— minun yksinäni, senvuoksi, että minä olin hänen majesteettinsa
sydämelle rakas ja hänen majesteettinsa oli mieltynyt minuun. Minä
itse toimitin kirjallisen kertomuksen siitä, minä yksin yhden ainoan
tuomarin kanssa. Ei koskaan ennen minun asemassani oleva henkilö ollut
saanut kuulla kuninkaallisen haaremin salaisuuksia.»
Yksityiskohtaisemmat tiedot on meillä Ramses III:n vanhuudenpäiviltä
samanlaisesta oikeudenkäynnistä, joka koski faaraon haaremissa
suunniteltua suurta salaliittoa. Tälläkään kertaa kuningas ei uskonut
ikävää oikeustapausta tavallisille tuomareille, vaan sen sijaan
asetti uskotuistansa erikoisen tuomioistuimen, joka sai rajattoman
vallan päättää rikollisten elämästä. Meidän tietomme tuomioistuimen
käsittelyistä ovat peräisin kirjallisista papyrus-merkinnöistä, jotka
kaikesta päättäen olivat tarkoitetut kuninkaallista arkistoa varten.
Niistä käy selville, että eräs kuninkaan puolisoista oli toisten
haareminaisten kanssa tehnyt salaliiton faaraota vastaan, joka nyt
oli vanha ja sairaalloinen, luultavasti tarkoituksenaan asettaa oma
poikansa valtaistuimelle. Vehkeilevät naiset olivat saaneet puolelleen
useimmat haaremin hovimiehet, jopa faaraon oman ylikamariherran ja
ylimmäisen juomanlaskijan. Vaarallisinta oli, että myöskin Nubiassa
olevien egyptiläisten joukkojen päällikkö oli mukana salaliitossa.
Hänen sisarensa, joka kuului Ramseen haaremiin, oli houkutellut
hänet avustamaan salahanketta. Suunnitelmana oli, että nubialaiset
joukot alkaisivat kapinan ja hyökkäisivät Egyptiin. Samalla kertaa
näyttävät haareminaisten sukulaiset ja ystävät ja muut rikostoverit
työskennelleen kiihoittaakseen pääkaupungin väestöä vallankumoukseen
vanhaa faaraota vastaan. Muitakin korkeita upseereita ja virkamiehiä,
niiden joukossa eräs pappi, otti osaa suuren kapinan valmisteluihin.
Pappi antoi taikakirjan opastuksella ohjeita, miten oli meneteltävä,
jotta kuninkaallisen palatsin vartiomiehistö voitaisiin taikakeinoin
lamauttaa. Tähän tarkoitukseen valmistettiin salaperäisin loitsuin
vahanukkeja, jotka toimitettiin salaisesti palatsiin levittämään siellä
pelkoa ja kauhua.
Mutta kaikesta varovaisuudesta huolimatta salaliitto tuli kuninkaan
korviin. Hän sai pian käsiinsä pitkän luettelon valtionkavaltajista,
ja kaikki nämä, niin naiset kuin miehetkin, vangittiin. Kuten sanottu,
kuningas asetti erikoisen tuomioistuimen tuomitsemaan tätä »maan
inhoa», kuten rikollisia eräässä kertomuksessa nimitetään. Tuomareille
antamissaan ohjeissa kuningas merkitsevästi ilmaisee toivomuksenaan,
että tämä epämiellyttävä juttu ratkaistaisiin mahdollisimman suuressa
hiljaisuudessa: »Niitä sanoja, joita syytetyt ovat lausuneet, en tunne.
Menkää ja tutkikaa heitä! Sallikaa niiden, joilla on etuoikeus, saada
kuolla oman kätensä kautta,[86] kuolla, minun siitä mitään tietämättä!
Ja antakaa muidenkin rikollisten saada rangaistuksensa, minun siitä
mitään tietämättä!» Siis, ei huomiotaherättäviä kohtauksia! Joitakin
salaisesti julistettuja tuomioita, joitakin itsemurhia ja mestauksia
kaikessa hiljaisuudessa — siinä kaikki!
Tuomiopöytäkirjat ovat myöskin lyhyitä ja ylimalkaisia. Eräästäkin
vähemmin ylhäisestä rikollisryhmästä sanotaan esimerkiksi: »Eräiden
haaremin vartijain vaimot, jotka salaliittoon olivat yhtyneet miestensä
rikostovereiksi, asetettiin tuomioistuimen eteen. Heidät huomattiin
kanssarikollisiksi ja annettiin heidän rangaistuksensa täyttyä: kuusi
naista.»
Ja siitä prinssistä, joka näyttää olleen tarkoitettu sysäämään faaraon
valtaistuimelta, sanotaan pöytäkirjoissa: »Hänet asetettiin oikeuden
eteen, koska hän oli liittynyt äitiinsä, kun tämä teki salaliiton
toisten haareminaisten kanssa, ja oli siis toiminut vihamielisesti
herraansa vastaan. Häntä kuulusteltiin, huomattiin hänet syylliseksi ja
jätettiin hänen omaksi tehtäväkseen päiviensä päättäminen.»
Keitä salaliittolaiset olivat, emme saa tietää. Heidän nimiensä ylle
viranomaiset ovat levittäneet saman salaperäisyyden verhon kuin yli
koko draamankin ja antaneet heidän esiintyä pöytäkirjassa keksityin
nimin. Kun eräänkin hovivirkamiehen nimityksenä on »Auringonjumala
vihaa häntä», niin voimme ymmärtää, että tämä ei ollut hänen oikea
nimensä, vaan että se luultavasti kuului »Auringonjumala rakastaa
häntä». Ja korkea upseeri, jonka nimenä oikeudenkäyntipöytäkirjoissa on
»Theban Paha», on kai siihen asti ollut nimeltään »Theban Hyvä».
Ennenkuin tuomioistuinkäsittelyt kumminkaan — olivat vielä loppuneet,
sattui tapaus, joka kauhistavalla tavalla osoittaa, kuinka
läpimädäntyneiksi yhteiskuntasiteet olivat ehtineet tulla Egyptissä.
Kuninkaan tuomioistuimessa olevista luottamusmiehistä täytyi kaksi
äkkiä vangita. He olivat tutkinnon kuluessa tulleet syytettyjen
haareminaisten sekä erään salaliiton päähenkilön hyviksi ystäviksi ja
yhdessä heidän kanssaan toimeenpanneet juomingit. Rangaistus: nenä ja
korvat pois.