FAARAON HOVISSA.

Samoinkuin monia muita muinaisajan hallitsijoita ja Kiinan ja Japanin

keisareita meidän päivinämme faaraota pidettiin ja kunnioitettiin

jumalana, auringonjumalan, Ran poikana ja hänen tavallisin arvonimensä

oli »hyvä jumala». Toinen kuninkaan nimitys oli »per-ô», raamatun

»faarao», joka oikeastaan merkitsee »iso talo» ja alkujaan oli siis

kuninkaallisen palatsin nimitys. Sitten käytettiin sitä merkitsemään

kuninkaallista hallitusta, aivan kuten turkkilaiset nimittävät

hallitustansa »Korkeaksi portiksi». Samalla tavoin »faarao» tuli

merkitsemään Egyptin vakion yksinvaltaista hallitsijaa, kuningasta.

Faaraon ympärillä hänen palatsissaan hääri hyvin runsaslukuinen

hovikunta. Hoviväen kaikkien arvonimien luetteleminen kävisi

määrättömän pitkäksi. Hautakirjoitukset todistavat, että ylimykset

pitivät hyvin suurena kunniana saada palvella hovissa. Tavantakaa

tapaa seuraavanlaisia sanontatapoja: »Hän palveli kuningasta hänen

talossansa, hän eli herransa jalkojen juuressa, hän oli kuninkaalle

rakkaampi kuin koko Egypti.» Erityisen ylpeitä siitä, että saivat

paistatella päivää kuninkaallisen armon loisteessa, olivat ne

hovimiehet, joille suotiin erityinen kunnia olla läsnä hänen

majesteettinsa aamupukeutumisessa. Niitä, jotka saivat suorittaa

palvelusta tässä menossa, joka muistuttaa 1700-luvun Ranskan

kuninkaitten hovimenoja, sanottiin »kuninkaallisen pukeutumishuoneen

salaisuuksien esimiehiksi.» Voi olla varma siitä, että kukaan heistä ei

ole unohtanut antaa hautakirjoituksestaan jälkimaailman saada tietää,

miten erinomaisen hieno arvonimi hänellä oli. Muuan toinen hyvin korkea

herra nimittää itseään ylpeästi »kuninkaan kylpyhuoneen esimieheksi».

Hyvin merkitsevää osaa hovissa näyttelivät jo vanhimpina aikoina

kuningasten ja kuningattarien imettäjät. Sellaisen naisen virallinen

arvonimi oli »suuri imettäjä, joka ihanilla rinnoillansa ravitsi

jumalaa — s.o. faaraota —, voimakasta imemään, Ala- ja Ylä-Egyptin

herran suuri imettäjä, jonka ihoa Horus[85] on koskettanut.»

Osoitukseksi kiitollisuudestaan imettäjä-äitiänsä kohtaan kuninkaat

tavallisesti rakennuttivat hänelle haudan, mutta niinpä olikin

tuollainen kuninkaallinen imettäjä jo edeltäpäin grande dame, sillä hän

oli jonkun ylhäisen egyptiläisen puoliso.

Miten tarkka juhlamenojärjestys vallitsi muinaisten faaraoitten

hovissa, näkyy siitäkin, että oli erityinen armo, kun kuningas antoi

jonkun ylimyksistään suudella kuninkaallista jalkaa eikä sallinut,

että mies suuteli sitä maata, jota tuo jalka suvaitsi tallata. Ja eräs

niistä miehistä, jotka pitivät tätä suurimpana kunnianaan, ei ollut

kumminkaan sen vähäisempi kuin Memfiksen ylipappi ja faaraon oma vävy!

Tapoja on erilaisia.

Kun hovimiehet astuivat faaraon eteen, »he kohottivat käsivartensa

hänen ylistyksekseen ja riemuitsivat ja suutelivat maata hänen

kauniiden kasvojensa edessä.» Ja kun »hyvä jumala» oli tehnyt

päätöksen, kuului hovimiestapoihin ilmaista ihastustaan ja »ylistää

herraansa suudellen maata, maaten vatsallansa hänen edessänsä ja

kohottaen riemuhuutoja.»

Uuden valtakunnan aikana näyttää ylimysten ja pappien »maansuutelu»

lakkautetun ja rajoitetun palvelijoihin ja alempaan kansaan.

Suuremmassa arvossa olevat tervehtivät faaraota nöyrin kumarruksin ja

laskien tai kohottaen käsivartensa aivan kuin rukoukseen. — Kuninkaan

_puhutteleminen_ oli vastoin kaikkia soveliaisuussääntöjä — korkeintaan

uskalsi _puhua_ hänen kuultensa. Ja ennenkuin tämän rohkean askelen

uskalsi ottaa, täytyi alkaa pitkästi kierrellen kaarrellen, kuten

esimerkiksi näin: »Sinä olet kuin Ra kaikissa edesottamisissasi, kaikki

mitä sinun sydämesi tahtoo, se tapahtuu. Jos sinä yöllä toivot jotakin,

niin se on tapahtunut aamun sarastaessa. Me olemme nähneet sinun

ihmetyösi aina siitä saakka, kun sinut kruunattiin kuninkaaksi. Kaikki,

mitä sinun huuliltasi lähtee, on kuin Horus puhuisi taivaan rannalta.

Mitä onkaan, mitä sinä et tietäisi? Ja missä onkaan paikka, jota sinä

et olisi nähnyt? Kaikki tulee sinun korviisi, sitten kuin tulit tämän

maan valtiaaksi. Sinä olet hallinnut aina siitä saakka, jolloin olit

äidin kohdussa. Sinulle esitettiin valtakunnan asiat, kun sinä olit

vielä kiharapäinen lapsi. Ei mitään tapahtunut sinun tietämättäsi.

Sinä olit ylin sotapäällikkö, kun olit vasta kymmenvuotias poikanen,

ja kaikkiin töihin, mitä suoritettu on, on sinun kätesi tehnyt

suunnitelman. Jos sinä sanot vedelle: 'Kohoa vuorelle!' niin valtameri

rientää sinne, heti kuin sinä olet puhunut. Sinä elät ikuisesti, ja

kaikkia sinun käskyjäsi totellaan, oi kuningas, meidän herramme!»

Kahta erityisen vähäpätöistä faaraota, jotka elivät noin 1300 e.Kr.,

tervehdittiin seuraavanlaatuisin ylistyslauluin: »Palatsisi sisällä

sinä kuulet kaiken, mitä puhutaan muissa maissa, sillä sinulla on

miljoonat korvat. Jos joku puhuu syvällä vuoren onkaloissa, niin hänen

sanansa saapuvat sinun korviisi. Sinun silmäsi loistaa kirkkaammin kuin

taivaan tähti. Vaikka asia on kuinkakin salainen, sinun silmäsi sen

kumminkin keksii.»

Voi ymmärtää, mikä erinomainen onni sitten oli saada tällaiselta

valtiaalta jopa omakätinen kirjoitus. Tämä ilonsa vastaanottajan

täytyi ilmoittaa jälkimaailmallekin ikuistamalla ihmeellinen tapaus

hautakirjoitukseensa.

Kuninkaiden ja ylimysten seuraan kuului myöskin kääpiöitä, jotka

tavallisesti hoitivat herransa puvustoa ja taluttelivat hänen

koiriansa tai apinoitansa. Luultavasti kääpiöiden tehtävänä oli kuten

keskiajallakin olla herransa hauskuttajana.

* * * * *

Itämailla oli siihen aikaan kuten meidän päivinämmekin ruhtinaan

haaremi, monine kilpailevine kuningaspuolisoineen, prinsseineen ja

prinsessoineen ja näiden kunnianhimoisine suosikkeineen, kaikkien

juonittelujen pesäpaikka. Täällä näytellyistä jännittävistä draamoista

on suurin osa jäänyt ainaiseksi kulissien taakse, mutta yhtä ja

toista jälkimaailma on saanut tietää. Niinpä tunnemme jo 6:nnen

hallitsijasuvun ajalta sellaisen tapauksen. Voimakkaalla kuninkaalla

Pepi I:llä oli nimittäin hyvin uskottu suosikki, joka kuvaillessaan

elämäänsä mastabassa kertoo: »Siihen aikaan, jolloin salaisuudessa

ryhdyttiin oikeudellisiin toimenpiteisiin suurta kuningaspuolisoa

Hetestä vastaan, hänen majesteettinsa salli minun johtaa kuulustelua

— minun yksinäni, senvuoksi, että minä olin hänen majesteettinsa

sydämelle rakas ja hänen majesteettinsa oli mieltynyt minuun. Minä

itse toimitin kirjallisen kertomuksen siitä, minä yksin yhden ainoan

tuomarin kanssa. Ei koskaan ennen minun asemassani oleva henkilö ollut

saanut kuulla kuninkaallisen haaremin salaisuuksia.»

Yksityiskohtaisemmat tiedot on meillä Ramses III:n vanhuudenpäiviltä

samanlaisesta oikeudenkäynnistä, joka koski faaraon haaremissa

suunniteltua suurta salaliittoa. Tälläkään kertaa kuningas ei uskonut

ikävää oikeustapausta tavallisille tuomareille, vaan sen sijaan

asetti uskotuistansa erikoisen tuomioistuimen, joka sai rajattoman

vallan päättää rikollisten elämästä. Meidän tietomme tuomioistuimen

käsittelyistä ovat peräisin kirjallisista papyrus-merkinnöistä, jotka

kaikesta päättäen olivat tarkoitetut kuninkaallista arkistoa varten.

Niistä käy selville, että eräs kuninkaan puolisoista oli toisten

haareminaisten kanssa tehnyt salaliiton faaraota vastaan, joka nyt

oli vanha ja sairaalloinen, luultavasti tarkoituksenaan asettaa oma

poikansa valtaistuimelle. Vehkeilevät naiset olivat saaneet puolelleen

useimmat haaremin hovimiehet, jopa faaraon oman ylikamariherran ja

ylimmäisen juomanlaskijan. Vaarallisinta oli, että myöskin Nubiassa

olevien egyptiläisten joukkojen päällikkö oli mukana salaliitossa.

Hänen sisarensa, joka kuului Ramseen haaremiin, oli houkutellut

hänet avustamaan salahanketta. Suunnitelmana oli, että nubialaiset

joukot alkaisivat kapinan ja hyökkäisivät Egyptiin. Samalla kertaa

näyttävät haareminaisten sukulaiset ja ystävät ja muut rikostoverit

työskennelleen kiihoittaakseen pääkaupungin väestöä vallankumoukseen

vanhaa faaraota vastaan. Muitakin korkeita upseereita ja virkamiehiä,

niiden joukossa eräs pappi, otti osaa suuren kapinan valmisteluihin.

Pappi antoi taikakirjan opastuksella ohjeita, miten oli meneteltävä,

jotta kuninkaallisen palatsin vartiomiehistö voitaisiin taikakeinoin

lamauttaa. Tähän tarkoitukseen valmistettiin salaperäisin loitsuin

vahanukkeja, jotka toimitettiin salaisesti palatsiin levittämään siellä

pelkoa ja kauhua.

Mutta kaikesta varovaisuudesta huolimatta salaliitto tuli kuninkaan

korviin. Hän sai pian käsiinsä pitkän luettelon valtionkavaltajista,

ja kaikki nämä, niin naiset kuin miehetkin, vangittiin. Kuten sanottu,

kuningas asetti erikoisen tuomioistuimen tuomitsemaan tätä »maan

inhoa», kuten rikollisia eräässä kertomuksessa nimitetään. Tuomareille

antamissaan ohjeissa kuningas merkitsevästi ilmaisee toivomuksenaan,

että tämä epämiellyttävä juttu ratkaistaisiin mahdollisimman suuressa

hiljaisuudessa: »Niitä sanoja, joita syytetyt ovat lausuneet, en tunne.

Menkää ja tutkikaa heitä! Sallikaa niiden, joilla on etuoikeus, saada

kuolla oman kätensä kautta,[86] kuolla, minun siitä mitään tietämättä!

Ja antakaa muidenkin rikollisten saada rangaistuksensa, minun siitä

mitään tietämättä!» Siis, ei huomiotaherättäviä kohtauksia! Joitakin

salaisesti julistettuja tuomioita, joitakin itsemurhia ja mestauksia

kaikessa hiljaisuudessa — siinä kaikki!

Tuomiopöytäkirjat ovat myöskin lyhyitä ja ylimalkaisia. Eräästäkin

vähemmin ylhäisestä rikollisryhmästä sanotaan esimerkiksi: »Eräiden

haaremin vartijain vaimot, jotka salaliittoon olivat yhtyneet miestensä

rikostovereiksi, asetettiin tuomioistuimen eteen. Heidät huomattiin

kanssarikollisiksi ja annettiin heidän rangaistuksensa täyttyä: kuusi

naista.»

Ja siitä prinssistä, joka näyttää olleen tarkoitettu sysäämään faaraon

valtaistuimelta, sanotaan pöytäkirjoissa: »Hänet asetettiin oikeuden

eteen, koska hän oli liittynyt äitiinsä, kun tämä teki salaliiton

toisten haareminaisten kanssa, ja oli siis toiminut vihamielisesti

herraansa vastaan. Häntä kuulusteltiin, huomattiin hänet syylliseksi ja

jätettiin hänen omaksi tehtäväkseen päiviensä päättäminen.»

Keitä salaliittolaiset olivat, emme saa tietää. Heidän nimiensä ylle

viranomaiset ovat levittäneet saman salaperäisyyden verhon kuin yli

koko draamankin ja antaneet heidän esiintyä pöytäkirjassa keksityin

nimin. Kun eräänkin hovivirkamiehen nimityksenä on »Auringonjumala

vihaa häntä», niin voimme ymmärtää, että tämä ei ollut hänen oikea

nimensä, vaan että se luultavasti kuului »Auringonjumala rakastaa

häntä». Ja korkea upseeri, jonka nimenä oikeudenkäyntipöytäkirjoissa on

»Theban Paha», on kai siihen asti ollut nimeltään »Theban Hyvä».

Ennenkuin tuomioistuinkäsittelyt kumminkaan — olivat vielä loppuneet,

sattui tapaus, joka kauhistavalla tavalla osoittaa, kuinka

läpimädäntyneiksi yhteiskuntasiteet olivat ehtineet tulla Egyptissä.

Kuninkaan tuomioistuimessa olevista luottamusmiehistä täytyi kaksi

äkkiä vangita. He olivat tutkinnon kuluessa tulleet syytettyjen

haareminaisten sekä erään salaliiton päähenkilön hyviksi ystäviksi ja

yhdessä heidän kanssaan toimeenpanneet juomingit. Rangaistus: nenä ja

korvat pois.

Kansojen historia 1 · 第 36 / 96 题