Thotmes I:n lähin perintöön oikeutettu lapsi oli Hatshepsut,
kuningattaren hänelle synnyttämä tytär. Eräästä toisesta puolisostaan
hänellä oli poika Thotmes. Mutta kun Thotmes nuoremman äiti oli alempaa
säätyä kuin Hatshepsutin, ei prinssi ollut perintöön oikeutettu,
vaan sai tyytyä kuningattaren puolison asemaan. Hänen isänsä naitti
nimittäin sisarpuolet keskenään. Tätä ei pidetty lainkaan sopimattomana
maassa, missä läheinen sukulaisuus ei ollut minkäänmoinen avioliiton
este, pikemminkin päinvastoin. Myöhemmin, kun Egypti oli Rooman
alusmaa, sisarusten väliset avioliitot olivat tavallisempiakin kuin
muut naimiskaupat. Kreikkalainen historiankirjoittaja Diodoros, joka
eli noihin aikoihin, sanoo: »Egyptissä oli, vastoin kaikkien muiden
kansojen kesken olevaa tapaa, laissa sallittua, että veli ja sisar
menivät naimisiin keskenänsä.» Selityksensä tämä saa fellahille
kaikkina aikoina ominaisesta ahneudesta: hän tahtoi säilyttää
perheen omaisuuden mahdollisimman jakamattomana.[39] Kuningasperheen
keskuudessa tällaiset sisarusavioliitot riippuivat kai halusta
säilyttää kuninkaallinen veri sekoittumattomana. Kuninkaallista sukua
pidettiin alkuperältään jumalallisena ja siis aivan liian ylhäisenä
sekoittumaan tämän maailman lapsiin.
Hatshepsutin puolisona Thotmes nuoremmasta tuli isänsä lähin seuraaja
Thotmes II:n nimisenä. Kun hän kuoli, Hatshepsut otti hallitusvallan.
Hän oli ensimmäinen nainen faaraoitten valtakunnassa. Hänet kuvataan
miehen puvussa, ja hänen kasvojansa koristaa tavallisesti samanlainen
paraatiparta kuin faaraoilla.
Hatshepsut oli kaunis ja lahjakas nainen. Hän on itse kirjallisissa
muistomerkeissään kuvaillut itseänsä kauniiksi neidoksi, koreaksi ja
kukoistavaksi kuin kedonkukkaset. Hänen vartalonsa ihanuus oli kuin
jumalattaren. Hän on ensimmäinen huomattava nainen, jonka kohtaamme
historiassa. Totta puhuen tiedämme kumminkin hänen henkilöllisyydestään
hyvin vähän. Toiset pitävät häntä tavattoman voimakastahtoisena
naisena, »Egyptin Elisabetina», toisten mielestä hän oli vain heikko
välikappale vallanhimoisten ylimysten käsissä. Isänsä sotia hän
ei ainakaan jatkanut, ja senvuoksi menetettiin Syyriassa tehdyt
valloitukset. Mutta sen sijaan hänen hallitustaan ylistettiin
merkillisen, Punaisen meren rannalla olevaan satujen verhoamaan Puntin
maahan, suitsukkeen kotimaahan tehdyn retken johdosta. Ennen vanhaan
egyptiläiset olivat ulottaneet matkansa sinne, mutta vuosituhat oli
kulunut siitä, ja Punt tunnettiin vain kuulopuheista. Kuningatar
lähetti nyt pienen laivaston jälleen etsimään tuota kultarikasta maata
ja harjoittamaan vaihtokauppaa sen asukkaiden kanssa.
Purjehdittuaan Niilistä Punaiseen mereen johtavaa kanavaa ja sitten
merta myöten egyptiläiset saapuivat onnellisesti perille siihen kylään,
jossa kultamaan alkuasukkaat asuivat. Siellä oli mehiläispesän tapaisia
majoja, jotka oli rakennettu korkeiden paalujen päälle, niin että
niihin oli kavuttava tikapuita myöten.[40]
Ensin egyptiläisten oli osoitettava, että he tulivat rauhallisin
aikein. Sen he tekivät samalla tavoin kuin meidän päiviemme
löytöretkeilijät tuomalla rannerenkaita, helminauhoja, tikareita,
kirveitä ja muuta, mikä voisi houkutella epäluuloisia alkuasukkaita.
Ja kun tuttaviksi oli tultu, alkoi vilkas vaihtokauppa. Egyptiläisten
aluksiin lastattiin kultaa, hopeaa ja jaloja kiviä, ebenholtsia
ja muita jaloja puulajeja, norsun torahampaita sekä pantterin ja
leopardin nahkoja. Ja ylinnä kaiken istuivat apinat ja tähystelivät
vakavasti tutkivin silmin sitä maata, jonka ne nyt ainaiseksi
jättivät. Merkillisintä koko lastista oli kuitenkin suitsuke-hartsi;
ja voidakseen kotonakin saada aikaan suitsutusta egyptiläiset veivät
mukanansa kolmisenkymmentä mirhamipuuta, suuri maamöhkäle kunkin puun
juuren ympärillä.[41] Ne Hatshepsut istutti Aminille Niilin vasemmalle
rannalle vastapäätä Thebaa rakennuttamansa ihmeen kauniin temppelin
edustapenkereille. Ja temppelin seiniin hän kaiverrutti kertomuksen
merkillisestä Puntin matkasta.
Mutta ei käynyt päinsä esittää matkaa vallan yksinkertaisesti ja
koruttomasti kauppamatkaksi. Mahdotonta! Kuinka faarao voisi _ostaa_
jotakin barbaarikansalta, hän, jolle kaikki maat toivat lahjojansa.
Niinpä sanotaankin egyptiläisten ostamaa suitsuketta »Puntin ruhtinaan
faaraolle maksamaksi veroksi», ja egyptiläisten siitä ja muista
Puntin tuotteista suorittama maksu on uhri Hathor-jumalattarelle,
egyptiläisten rakkaudenjumalattarelle ja »Puntin valtijattarelle». Ja
Puntin kansan päämiehet esitetään »kumartunein päin ja maata suudellen
alamaisuuttansa osoittamassa kuningattaren edessä, jolta he anovat
rauhaa.»
Hatshepsutin kalliotemppeli on egyptiläisen rakennustaiteen jaloimpia
luomia. Vallan ihmeellinen on aivan valtavan vuorijyrkänteen juurella
kohoavain ylvään suhteellisten pilaririvien tekemä vaikutus.
Hatshepsut pystytti myöskin pääkaupunkiinsa suurimmat obeliskit, mitä
siihen saakka oli Egyptissä nähty. Toinen niistä on vieläkin pystyssä
kaikkien matkailijain ihailun esineenä. Se on lähes 30 metriä korkea ja
painaa noin 350 tonnia.