Egyptin valtakunta on todennäköisesti, kuten muutkin antiikin valtiot,
syntynyt monista pienistä kaupunkiyhteiskunnista niihin kuuluvine
maaseutuympäristöineen, mitkä vähitellen ovat yhtyneet kahdeksi
valtakunnaksi, Ylä- ja Ala-Egyptiksi. Viimeksimainittu käsitti
delttamaan, edelliseen kuului siitä etelään oleva maa aina ensimmäisen
kataraktin loppuun asti nykyisen Assuanin lähelle, Elefantine-saaren
vastapäätä. Ensimmäisen kataraktin kohdalla kulki vanhastaan raja
Egyptin ja Nubian eli Aithiopian välillä, kuten kreikkalaiset sitä
nimittivät. Kreikkalaisilla matkailijoilla oli kerrottavana monta hyvää
juttua Aithiopian satumaasta. Siellä oli hännällisiä ihmisiä, jotka
kävelivät neljällä jalalla aivan kuin järjettömät eläimet, ja toisia,
jotka elivät yksinomaan babiaaninarttujen maidosta.
On kauan eletty siinä uskossa, että Nubia oli vanhempina aikoina
neekerien asuttama. Uudemmat kansatieteelliset tutkimukset ovat
johtaneet kumminkin siihen käsitykseen, että Nubiassa Egyptin
valtakunnan varhaisempina aikoina on asunut samanrotuisia ihmisiä kuin
egyptiläiset itse, nimittäin sitä valkoisen rodun haaraa, jota sanotaan
_haamilaiseksi_. Vasta noin 2000 vuotta e.Kr. alkoi Nubian väestöön
sekoittua neekeriverta; mutta vielä toisen vuosituhannen keskivaiheilla
e.Kr. täytyi mennä aina neljännen kataraktin seuduille kohdatakseen
täysiverisiä neekereitä. Vasta sen ajan jälkeen alkoi se Keski-Afrikan
alkuasukasten suuri kansainvaellus, joka ajoi heidät yhä kauemmaksi
pohjoista kohti ja Egyptiin. Muutamat tutkijat ovatkin esittäneet sen
hyvin todennäköisen käsityksen, että juuri haamilaisten egyptiläisten
sekoittuminen peräti sivistysviholliseen neekerivereen oli suurimpana
syynä siihen, että egyptiläinen pysähtyi lopuksi kasvussaan ja lakastui.
Kerrotaan, että ensimmäinen kuningas, joka hallitsi sekä Ylä- että
Ala-Egyptiä ja siis yhdisti koko Niilin maan _yhdeksi_ valtioksi,
olisi ollut _Menes_. Hänen otaksuvat varovaisemmat egyptologit eläneen
noin 3400 e.Kr., siis suunnilleen 5300 vuotta ennen meidän päiviämme,
kun sitävastoin »pyöreäkätisemmät» historioitsijat ovat tulleet
siihen tulokseen, että Menes olisi elänyt enemmän kuin kuusituhatta
vuotta sitten. Vanhastaan on jaettu Egyptin kuningasluettelot
Meneksestä Aleksanteri suureen asti, joka vuonna 332 e.Kr. valloitti
Egyptin, kolmeenkymmeneen hallitsijasukuun. Tämä aikakausijako
perustuu niihin kuningasluetteloihin, joita papit laativat merkiten
myös hallitusvuodet. Ne ovat säilyneet — vaikka hyvin katkonaisina
— papyruskääröissä ja kivitauluissa. Näiden kolmenkymmenen
hallitsijasuvun puitteissa erotetaan Egyptin historiassa neljä
nousukautta, joiden välillä on valtakunnan hajaantumisen ja vieraiden
valloittajain valtakaudet, nimittäin vanha valtakunta noin 3000—2500
e.Kr., keskimmäinen noin 2000—1800 e.Kr., uusi valtakunta noin
1600—1100 e.Kr. ja uudistusaika 663—525 e.Kr.[24]