PEIPPONEN. Oo, se on täydellinen, lempeä, ylevä, henkevä...
EETU. Onko mahdollista? Hitto vie, minkätähden sinä sitten äsken —?
PEIPPONEN. Noo, minä pidin sinua kilpakosijanani ja pelkäsin tuota —
onnen tähteäsi. Omaa etuahan sitä ensiksi tulee katsoneeksi. Mutta
tuossa hän tulee, katso!
EETU. Olet oikeassa. Hän näyttää hyvin kasvatetulta ja miellyttävältä.
(Tuntien.) Oi, taivas!
PEIPPONEN. Mikä sinulle tuli?
EETU (kuulematta). Mikä sattuma! Ja kirjeet! Ne on saatava takaisin!
(Aikoo mennä taustaovesta.)