Pahom paneutui untuvapatjoille, mutta uni ei ota tullakseen, -- maa
on yhä mielessä. "Sieppaanpa", ajattelee hän, "ison kaistaleen.
Kyllähän minä 50 virstaa päivässä kierrän. Nykyjään on päivä pitkä
kuin vuosi. Kylläpä viiteenkymmeneen virstaan maata mahtuu! Huonomman
myyn tahi annan vuokralle, parhaan taas varaan itseäni varten. Hankin
pari kyntöhärkäparia, palkkaan pari renkiä, viljelen puolensataa
desjatinaa ja elätän karjaa muulla maallani."
Ei saanut Pahom unta koko yönä; vasta vähän ennen aamun sarastusta
hän vaipui horroksiin. Heti horroksiin vaivuttuaan hän näki unen.
Hän on makaavinaan tuossa samassa teltassa ja kuulee jonkun
ulkopuolella nauraa hohottavan. Tekee mieli katsoa, kuka siellä
nauraa. Hän nousee, menee ulos teltasta ja näkee, että äskeinen
bashkiirein vanhin istuu teltan edustalla, pitelee molemmin käsin
vatsaansa ja nauraa hohottaa niin että ihan kiemurtelee. Hän astuu
tämän luo ja kysyy: "Mitä naurat?" Mutta samassa hän näkee, ett'ei
se olekaan bashkiirein vanhin, vaan kauppias, joka äskettäin oli
heille poikennut ja kertonut maasta. Tuskin hän ennätti kysyä
kauppiaalta: "Joko olet kauankin ollut täällä?" -- kun se ei enää
ollutkaan kauppias, vaan sama talonpoika, joka muinoin oli poikennut
hänen luokseen etelästä palatessaan. Ja Pahom näkee, ett'ei se ole
oikeastaan talonpoikakaan, vaan että siinä istuu itse paholainen
sarvineen ja kavioineen ja nauraa hohottaa, ja hänen edessään makaa
mies paljain jaloin, paita ja housut yllä. Pahom katsoo tarkemmin,
mikä mies se on, ja näkee, että mies on kuollut ja että se on --
hän itse. Pahom kauhistui ja heräsi. "Kaikenlaistahan sitä unissa
näkee!" -- ajattelee hän herättyään. Hän katsahti ympärilleen ja
näki avoimesta ovesta, että aamu rupeaa jo valkenemaan. "Täytyy
herättää väki", ajattelee hän. "On aika lähteä." Pahom nousi, herätti
renkinsä, joka nukkui rattailla, käski valjastamaan hevosen ja lähti
bashkiireja herättämään.
-- On jo aika, -- sanoo hän, -- lähteä arolle maata eroittamaan.
Bashkiirit nousivat, kokoontuivat yhteen kaikki, ja vanhinkin saapui.
He rupesivat taas kumysia juomaan. Tahtoivat tarjota Pahomille teetä,
mutta hän ei ruvennut sitä odottelemaan.
-- Mennään nyt, kun on kerran mentävä! -- sanoi hän. -- On jo aika.