Bashkiirien väitellessä saapuu yht'äkkiä mies ketunnahkainen lakki
päässä. Kaikki vaikenivat ja nousivat seisomaan. Ja tulkki sanoo:
-- Tämä on itse vanhin.
Pahom otti heti esille parhaan viitan ja antoi sen vanhimmalle
sekä sen lisäksi viisi naulaa teetä. Vanhin otti lahjat vastaan ja
istuutui parhaalle paikalle. Bashkiirit alkoivat heti puhua hänelle
jotakin. Vanhin kuunteli jonkun aikaa, nyökäytti päätään merkiksi,
että he vaikenisivat ja alkoi puhua Pahomille venäjäksi:
-- Miksikä ei, -- sanoo hän, -- kyllä se käy päinsä. Ota mistä
haluat. Maata on paljon.
"Kuinka minä voin ottaa niin paljon kuin haluan?" ajattelee Pahom.
"Täytyy joka tapauksessa saada jonkunlainen vahvistus. Muutenhan he
saattavat sanoa, että tuo on minun, mutta ottaa sitten taas pois."
-- Kiitämme teitä, -- hän sanoo, -- hyvästä sanasta. Teillähän
on paljon maata, mutta minä tarvitsen vain vähäsen. Kunhan vain
tietäisin, mikä on oleva minun omani. Olisi kuitenkin jollakin tavoin
eroitettava ja minun nimelleni kiinnitettävä. Kohtalommehan on muuten
Jumalan kädessä. Te, hyvät ihmiset, annatte nyt, mutta saattaahan
tapahtua, että lapsenne taas ottavat pois.
-- Sinä olet oikeassa, -- sanoo vanhin. -- Voidaan kyllä hankkia
kiinnitys.
Pahom alkoi puhua:
-- Kuulin äskettäin kauppiaan olleen teidän luonanne. Te lahjoititte
hänellekin maata ja teitte kauppakirjan. Ettekö tekisi samoin
minullekin.
Kaiken tämän vanhin ymmärsi.
-- Tuo käy kaikki päinsä, -- sanoo hän. -- Meillä on täällä kirjuri
ja sitten menemme kaupunkiin ja annamme painaa kaikki sinetit
paperiin.
-- Ja mikä on hinta? -- kysyy Pahom.
-- Hinta on meillä aina sama -- tuhat ruplaa päivältä.
Pahom ei käsittänyt.
-- Mikä mitta se semmoinen on -- päivä? Montako desjatinaa siinä on?
-- Sitä me emme osaa laskea. Me myymme päiväkaupalla. Minkä päivässä
kierrät, se on sinun, ja hinta yhdeltä päivältä on tuhat ruplaa.
Pahom hämmästyi.
-- Mutta siitähän, -- sanoo hän, -- minkä päivässä kiertää, tulee
paljon maata.
Vanhin naurahti.
-- Se on kaikki sinun, -- sanoo hän. Yksi ehto vain: jos et päivässä
tule takaisin sille paikalle, josta lähdet, niin olet menettänyt
rahasi.
-- Kuinka sitten, -- sanoo Pahom, -- merkitään, mistä minä olen
kulkenut?
-- Me asetumme paikalle, jonka sinä saat määrätä. Pysymme siinä sen
aikaa kuin sinä kuljet kehääsi. Ota sinä mukaasi kuokka ja merkitse
ne paikat, jotka on tarpeen, -- kaiva käännepaikkoihin kuopat ja lado
turpeita kasaan. Me vedämme sitten auralla vaon kuopalta toiselle.
Kierrä millainen kehä tahansa, kunhan vain ennen auringon laskua
tulet sille paikalle, josta lähdit. Kaikki, minkä saat kierretyksi,
on sinun omasi.
Pahom riemastui. Päätettiin lähteä liikkeelle varhain aamulla.
Puheltiin, juotiin vielä kumysia, syötiin pässinlihaa, juotiin
vielä teetä. Tuli yö. Pahom sai ruveta nukkumaan untuvapatjalle ja
bashkiirit hajaantuivat. Lupasivat tulla taas aamun sarastaessa
kokoon ja lähteä ennen auringon nousua määräpaikalle.