Talonpoikien naapurina asui muuan vaatimaton rouvasihminen. Hänellä
oli maata 120 desjatinaa. Ennen hän oli elänyt talonpoikien kanssa
kaikessa rauhassa ketään ahdistelematta. Mutta hänelle tuli
pehtooriksi entinen sotamies ja tämä alkoi rasittaa talonpoikia
sakoilla. Pahom koetti olla hyvin varuillaan, mutta sittenkin pääsi
hevonen kauraan tahi lehmä puutarhaan pujahtamaan taikka vasikat
niittyjä tallomaan, -- ja kaikesta oli maksettava sakkoa.
Pahom suoritti sakot ja haukkui sekä pieksi kotiväkeään. Paljon
syntiä tuli Pahom siten kesän pitkään tuon pehtoorin takia tehneeksi.
Hän oli oikein iloissaan, kun karja oli pihassa. Vaikka rehua olikin
sääli, niin ei sen sijaan tarvinnut sakkoja pelätä.
Talvella levisi huhu, että rouva myy maansa ja että valtamaantien
varrella asuva talonmies hieroo siitä kauppaa. Talonpojat kuulivat
tämän ja hätääntyivät. "Kas niin", ajattelivat he, "jos maa joutuu
tuolle talonmiehelle, niin hän kiusaa meitä sakoilla vielä pahemmin
kuin rouva. Me emme tule toimeen ilman tuota maata, se on aivan
tilustemme keskellä." Kyläkunnan edustajat saapuivat rouvan luo ja
alkoivat pyytää, että hän myisi maan heille eikä talonmiehelle.
Lupasivat maksaa enemmän. Rouva suostui. Talonpojat alkoivat hommata
koko maatilan ostoa yhteisvoimin. He pitivät kokouksen ja toisenkin,
mutta asiasta ei tullut valmista. Paha henki riivaa heitä niin,
että he eivät mitenkään saa yhteistä sopimusta syntymään. Silloin
he päättivät ostaa kukin erikseen sen verran kuin kunkin varat
myöntävät. Rouva suostui siihenkin. Pahom sai kuulla, että hänen
naapurinsa oli ostanut rouvalta 20 desjatinaa ja että rouva oli
suostunut odottamaan toista puolta rahoista vuoden ajan. Tämä kävi
Pahomille kateeksi. "Ostavat pois kaiken maan", tuumi hän, "eikä
minulle jää mitään." Hän ryhtyi neuvottelemaan vaimonsa kanssa.
-- Ihmiset ostavat, -- sanoi hän, -- meidän pitäisi myös ostaa
kymmenkunta desjatinaa. Muutenhan ei elämästä tule mitään. Pehtoorin
sakot ovat meidät aivan näännyttäneet.
He miettivät keinon, miten voisivat ostaa. Säästöjä heillä oli sata
ruplaa, varsan ja puolet mehiläisistä he myivät, poika pestautui
rengiksi, langolta saatiin jonkun verran lainaksi -- ja niin kertyi
puolet rahoista.
Pahom kokosi rahat, katsoi mieleisensä palstan -- 15 desjatinaa pikku
metsikköineen -- ja lähti rouvan luo kauppaa hieromaan. Hän osti 15
desjatinaa, löi kättä päälle ja antoi käsirahan. Käytiin kaupungissa,
laillistettiin kauppakirja, rahoista hän maksoi puolet ja lupasi
suorittaa loput kahden vuoden kuluessa.
Nyt oli Pahomilla oma maa. Hän otti lainaksi siementä ja kylvi
ostomaahan sekä sai hyvän sadon. Yhdessä vuodessa hän maksoi velkansa
sekä rouvalle että langolle. Niin tuli Pahomista talollinen. Omaa
maatansa hän nyt kynti, omaansa kylvi, omaltaan heinää teki, omalta
maaltaan seipäitä hakkasi ja omalla maallaan karjaa elätti. Pahom
menee ikiomaa maataan kyntämään taikka käy oraspeltoja ja niittyjä
tarkastelemassa eikä ole rajoja hänen riemullaan. Ruohokin siinä
näyttää aivan toisenlaiselta kuin muualla, aivan toisenlaisia ovat
kukkasetkin. Kun hän ennen muinoin tästä ohi kulki, niin ei tuossa
maassa mitään erikoista ollut. Mutta nyt se oli aivan toista kuin
kaikki muu.