Syksyn tulo.
Muru katseli kartanolla
taivasta elokuun.
Kuului korvahan sirkan laulut,
kuisketta kuihtuvan puun.
Raikui rannasta raskas soitto
Vellamon kantelon,
niemen nenässä säihkyi säteet
laskevan auringon.
Jossain korvessa koirat haukkui,
mitä lie haukkuneet?...
Murun silmihin näitä kuullen
kirposi kyyneleet.
Mikä se niin teki pahaksi mielen,
oudoksi elämän?
Jos olet syksyn tulon sä nähnyt,
totta sen tiedäthän.
Pääskysten hyvästijättö.
Valkorinnat, silkkisiivet pääskyt
tuovat tullessansa kesän sulon
Ne ne myöskin ehtii ensimäisnä
meille ilmottamaan syksyn tulon.
Ilmojen nuo silkkisiivet lapset
rakentavat räystäisiimme pesän,
siinä sitten mielihyvää meille
laulaa livertävät läpi kesän...
Vaan kun painuu päivä Pohjolamme,
lopuilleen kun ehtii elokuu,
herkee hyttyshyrinät ja metsän
kupeet kultihinsa kietoutuu.
Silloin pääskyt surussansa suihkaa
ohi ovien ja ikkunain,
lentävät niin liki ihmisiä --
melkein siivillänsä koskettain.
Kuules, kuin ne tuhatkielin lautaa
lähtövirttä maalle Pohjolan:
"Hyvästi ja muistakaatte meitä;
pian tänne taasen tullahan!
Niin on puhtaat täällä pihakoivut,
lehdot lempeet, vaarat vihreät,
yli muiden ystävämme hyvät
Suomen lapset lauluin leikkivät,"
Niin ne pääskyt laulaa syksyn tullen
hyvästiksi meille mennessään. --
Iloviestit viekööt ilman teitä,
silkkisiivet, meiltä etelään!
Muru, mummo ja se kolmas.
"Syksy jo tulee, syksy jo tulee,
kukkulat kellastuu!
Ihan on punainen pihlaja pihan,
kirjava kirsikkapuu!"
"Huusiko Muru mummolle mitä?"
Murulta kysyttiin --
Muusihan Muru huolensa ilmi,
puhkesi kyyneliin.
"Syksy jo tuli, syksy jo tuli,
synkkeni ihanat yöt --
Lennähti leikin heleät hetket,
keikahti kesäiset työt."
Syksy ja kevät oli niin liki:
suuteli toisiaan.
Vain oli välillä valkea seinä,
tuoksut ja kukkaset maan.
Muru oli kevät ja mummo syksy;
tiedätkö kolmannen?
Kyllä, kun kuljet ikähän mummon
keväästä lapsuuden!
Tiedät, etteivät kevät ja syksy
rinnan ne istua saa --
Leikkivän lapsen ja vaivaisen vanhan
miehuus se erottaa!
"Hyvästi ja voikaa hyvin!"
Ovat pikku pääskysiä
meidän lapset armaat:
syksyn tullen jättävät he
kodin kultaparmaat.
Kauas, kauas, hyvin kauas
liitelevät pienot
vanhemmilleen viserrellen
lähtölaulut hienot:
"Hyvästi ja voikaa hyvin,
muistakaahan meidät!
joka iltarukoukseen
suljemme me teidät!"
Jääpi koti kauaksi nyt,
alkaa kouluretket,
kirjotuksen, laskennon ja
lukemisen hetket.
Työssä siinä sujahtavi
syksy, tulee joulu
Taittuu talvi, koittaa kevät,
taas jo loppuu koulu!
Vuorotellen työ ja huvi...
Lailla muiden simasuiden
meni Muru kouluun --
Laski mennessään jo viikot
Mikkelistä jouluun.
Laski monet pyhäpäivät
sekä luistinluvat --
Näki näin jo edessänsä
ihanaiset kuvat.
Vuorotellen työ ja huvi
odotteli lasta --
Eipä ollut syytä surra
syksyn saavunnasta!