Kalaveikot.
Muistatko sä, Kullan Muru,
armahan sen aamuhetken,
kun me kerran ketterästi
teimme oivan onkiretken?
Onkivavat olkapäillä,
selässämme säkit syvät
juostiin, että vaarat vilkkui;
molemmilla mielet hyvät.
Sinirantaan päästiin siitä,
lyötiin veikka: "Ensi kala
sullako vai mulla?" Aivan
siinä hyppi sydänala.
Kullan Murun korja koho
ehti ensin nyykähdellä --
"Jokos arvaa setä kulta,
ensi kala onpi kellä?"
Arvasin. Sä voitit vedon,
vedit kiisken kippuraisen.
Sedän onki selemmältä
särjen seuloi hopeaisen.
Jospa pienemmän sait kalan,
mitäs siitä; vedon voitit --
koko päivän parastasi
onkimiesnä ollen koitit.