48. Syyhelmästä.

Syyhyn synty syntisestä:

Syyhy syntisen toveri,

Se on maassa moitittava,

Vihattava viivakuono,

Jok' ei anna öillä maata,

Eikä päivillä levätä.

Kyllä kynsiä kysyypi,

Kaikki vuoleepi kuluksi.

Sill' on monta seuramiestä!

Apulaisina ajokset,

Märkäkuplat kumppalina.

Kyytimiehinä kipeät.

Joist' on vastus vanhoillakin,

Aikavä'elläkin asia.

Siinä se siivon tekeepi

Kun tuleepi tuutusehen,

Kätky'ehen käännähtääpi

Itkettää imevät lapset,

Paruttaapi pikkuruiset.

Niin se on nimeltä syyhy;

Vaan on varsin viekas vieras.

Kun se kulkeepi kylillä,

Tuleepi talon tupahan,

Hetikohta hän kysyypi:

"Onkohan likellä kaivo,

Saako tuossa saunapuita,

Onko ko'ottuna kesällä

Vastoja varaksi talven?

Oisin taassa yötä ollut,

Kaksi kaikkien enintä."

Siitte saatua siansa

Ensin kinkun kääntimiä

Kitkuttaapi, kutkuttaapi,

Näppylöitä näytteleepi,

Väistäksen vähän ylemmä,

Reisille rehenteleksen.

Siitä annaksen ylemmä,

Väännäksen vähän etemmä,

Hajoitaksen hartioille;

Sieltä kautta kainaloien

Käsivarsille valuupi,

Välit sormen väänteleepi;

Tuo tuoll' on tapana ollut

Monen muorin muistoajan.

Syy on syyhylle sanoa:

Kuules, syyhy, kun sanelen,

Saat nyt tästä kumman kyy'in,

Löy'ät kyy'in löylyttömän:

Pistän pääsi pik'öljyssä,

Neuvon siitte neljä tietä

Sy'änmaalle synkeälle,

Kust' ei miehet milloinkana,

Ihmiset sinä ikänä

Näille maille matkustele.

Jos et siellä öitä olla

Tarkenisi talvisia,

Pistäte karhun pesähän,

Kontion peräkololle;

Kutkuttele, katkuttele,

Kutauta karhun kuvetta.

Elä, syyhy, sikiä huoli,

Vaikka on vihainen karhu

Karhu kaikella kurilla,

Perijulma persieltä;

Ja jos karhu käänteleksen

Eli annaksen pakohon,

Ota häntä häppöihinsä,

Ve'äte villojen sisähän.

Sen tie'än toteen sanoa,

Saat sa siinä kumman kyy'in,

Kyy'in kyllä toisellaisen

Kun on myötä matkamiehen,

Kulkiessa kaupunkihin.

Tie'än vielä toisen keinon:

Voi'e on jo valmistettu,

Kauan aikoja katsottu,

Varsin vanhoilta ukoilta,

Jok' on tehty tervan kanssa

Keltiäisen keltaisesta,

Kusiaisen kutkelmasta;

Sillä sä siveltänehen,

Pantaneen paha pakana

Tielle tietämättömälle,

Talviselle taipaleelle,

Sanattomalle salolle.

Viisikymmentä runoa ja kuusi laulua · 第 67 / 76 题