Suvahteeko Suomen kansa,
Salliiko Savon isännät,
Että kiitän keisaria,
Ylivaltoa ylistän,
Joka aina ajan kunkin
Asetukset armolliset
Luotansa lähetteleepi,
Joka vaksiinin valitsi,
Ylensi myös ymmärryksen
Rokon entisen etehen.
Ei miehet etelämaalla,
Eikä pojat pohjan alla
Liene luontoa samoa
Vasten vaksiinin panoa.
Nyt kun kulkeepi rupuli,
Vaeltaa tuo vanha herra,
Joka on Jumalan tauti,
Kysyen kyliä myöten,
Tahtoen talossa työtä:
"Laita lapsia käsiini,
Minä mestari likellä."
Vanha saapi vastauksen:
"On mulla tuvassa tuolla
Musikoita muutamia,
Ilman arvitta jokainen."
Vaan jos vaksiinin pania
Sille samalle sanoisi:
"Minä tai'an rokkotau'in
Teh'ä tiellä työttömäksi:"
Saisipa samassa kuulla
Kovan kohta vastauksen:
"Olkohot ololla sillä
Vanhan luojansa varassa,
Turmissa totisen herran!
Jos saisin satakin lasta,
Tuhansia tuuvittaisin,
Empä antaisi sinulle.
Siitä synnistä minua
Varjele, vakainen luoja,
Että pieneni panisin
Tahallani tautiseksi."
Mutta muistakaa musikat,
Arvatkaa asian laita,
Kun ennen oletten ollut
Rupulin ruman käsissä,
Joka teillen arvet antoi,
Otti kasvon kauneu'en,
Teki monta turmiota,
Sokeata silmäpuolta,
Rasitteli rampausta.
Arvatkaa asia uusi,
Kuinka käypi vaikeaksi
Keisarille korkealle
Vaatia väkisten teille,
Sakon haastella hakea
Omituista onneanne,
Vahingoita välttämähän.