Itse Seppä Ilmarinen
Kerran kengitti hevosta,
Reistasi rekivetosta,
Vaskesta oli vasara,
Hopeaiset huohtinvarret.
Veisteleepi värkkiänsä,
Käänteleepi kenkiänsä.
Pih'it pikkusen ramahti,
Jopa heilahti hevonen,
Sälkö säikähti äkisti,
Potkasi jalan pitäjän,
Kirvotti kisällipojan
Polviketran porstuahan.
Siinä seppä Ilmarinen
Vähän suuttua suhahti,
Otti ryypyn oivallisen,
Pullon kulkusta kumosi,
Veti maahan marhaminnan,
Ruuvipenkkihin rutisti,
Turmeltihin lapsen tuutu,
Pöytä honkanen hajosi.
Seppä otti uu'et neuvot
Köytti kuoharin tavalla,
Sitoi salvurin mahilla.
Ennättääpi ensimäisen
Naulan kenkähän nakata.
Siitte sälkö sääriänsä,
Soristeli sorkkiansa;
Katkesivat kaikki nuorat,
Nousi melkonen meteli.
Kaatoi kiukahan kivisen,
Löyhytteli leipäuunin.
Emäntä ovelta katsoi,
Se antoi sepälle neuvon,
Sepä pisti tuiman tuuman:
"Eroita etuinen jalka,
Ota oikea kavia
Poikki polvesta sahalla.
Kuse kuumia vesiä,
Suihkauta suonten päälle."
Sen teki seppä samassa,
Kantoi kavian pajahan,
Takoi kengän siellä kiinni,
Takoi toisenkin kovasti,
Jopa kohta kolmannenkin,
Saman neuvon neljännelle.
Eipä hyppinyt hevonen,
Eikä sälkö säikähtellyt,
Pysyi kengät kesti kauan,
Yli kymmenen yh'eksän
Ajastaikoa ajella.