43. Tampereen paperiruukista.

Kirjoituksen kallis konsti

Alkoi ensin Aasiassa

Kansan kaukaisen tykönä,

Jolla oli outo kieli,

Puhui Sanskritin sanoja,

Joita tuskin tunnetahan

Muissa maailman osissa.

Siltä kansalta samalta

Keksittiin se kallis keino,

Merimahti mainittava,

Siellä alkoi kaupan kanta,

Kalun kaiken vaihtaminen,

Tarvetten merentakaisten.

Väri kaunis kaikenlainen,

Tuossa maassa tunnettihin,

Siellä aivan ensimäinen

Lasiruukki rustattihin[3]

Vaan en tie'ä, vanha parka,

Muitten ainetten alusta,

En tie'ä sitä sanoa,

Kust' on ruukit rustattuna,

Missä metalli mitattu,

Kusta lienee läkki löytty,

Mistä paikasta paperi

Arkin teko arvattuna.

Semmä vaan sanoa tie'än

Vähän puustavit puhuisi,

Jos ei olis läkki löytty,

Arvattu paperin alku.

[3] Se kansa, josta on puhuttu, oli Phenisiläiset Aasiasta. Ne löysivät

konstin puustavilla kirjoittaa, purjehtia merellä, teh'ä lasia,

värjätä ja maalata, ja monta muuta ihmeellistä rakennusta teh'ä.

Mieli on minun kysyä

Onko tieto oppineilla,

Vieläkö valuupi virta,

Kuuluupi kohina kosken,

Joss' on ollut ensimäinen

Rustattu paperiruukki.

Vaan nämät vanhat asiat

Sivu siltänsä menemme,

Ett' on eissä uu'empia.

Suuri on mahti Suomessakin,

Opittu omassa maassa:

Ruvetaanpa Runkkolasta,

Otetaan järven ojasta

Ajanlasku lapsillemme,

Taikka tuosta Tampereesta,

Kaupungista kaunihista,

Muistomerkit muorillemme.

Kaupunki on kaunis siellä,

Joss' on kauppa kaikenlainen.

Pantu on paperiruukki

Kylän kuuluisan lisäksi,

Juuri julkinen rakennus

Jossa arkkia asuupi,

Paperia sangen paljon,

Hyvempätä, huonompata

Kansan kaiken tarpeheiksi.

Kukas arvaapi asian,

Ymmärtääkö yksi meistä

Sy'änmaassa syntyneistä,

Kuinka korkiat asiat

Pannahan paperin päälle.

Sitä maalla ja merellä

Kaikin ai'oin kaivatahan,

Sekä sota että rauha

Arkin päälle päätetähän;

Kuninkaat ja keisaritkin

Sitä pöy'ällä pitävät;

Tätä aatelit anovat,

Sotaherrat hankitsevat,

Tuota tuomarit kysyvät,

Kaikki pispatkin pitävät,

Hengelliset herrat kaikki,

Suurimmasta pienimmähän;

Kaikkinaiset kauppamiehet

Suuret summansa panevat

Pännällä paperin päälle.

Paperia paljon vielä

Oppipojat ostelevat;

Taitaapi talonpojatkin

Tuota turmella vähäisen,

Osan pikkuisen pilata.

Yli summassa sanottu:

Tätä maalla ja merellä

Kaikin ai'oin kaivatahan,

Kaupungissa ja kylissä

Kesän, talven tarvitahan.

Kirjat kaikki hengelliset.

Kaikki kartat maallisetkin,

Tätä ainetta anovat.

Tämän täh'en tarvitahan

Ruukin herralla halua,

Että piisaisi paperi,

Huoli ruukin riivarilla,

Ett' ei puuttuisi paperi.

Täst' on vielä ilmeiseksi

Lumppu-vouville varoitus,

Että tarkasti tapailla

Paperiksi vanhat pai'at

Hankkia halun perästä,

Lii'at liinaiset kokohon,

Kuletella suuret kuormat

Talvikau'et Tampereelle.

Viisikymmentä runoa ja kuusi laulua · 第 62 / 76 题