Pääskynen teki pesänsä
Laulu-lintu laitoksensa,
Tälle maalle tultuansa,
Katon alle kartanolle.
Siinä siitteli sukunsa,
Kasvatteli kaltaisensa;
Vaan ei saanut sille vielä
Laulu-ääntä laitetuksi
Tällä maalla täy'ellistä.
Otti matkan ulkomaalle
Mennäkseen meren ylitse,
Siellä nuoret nuotin oppi,
Lapset laululle osasi,
Kerkeisi keväillä tänne,
Pani sanat säntillensä,
Aivan äänellä samalla,
Emän entisen tavalla.
Saman linnun laatuisiksi
Papin pojat pantaneenko,
Kun ei koskana kotona,
Ikänään isän tykönä
Saaha niistä saarnamiestä,
Menevätä messun töille,
Ennenkun etäällä käyvät,
Aina aikansa asuvat
Akatemian tuvissa.
Siellä ne sanoja saavat,
Miehet miehiksi tulevat,
Astuviksi alttarille,
Meneviksi messun töille.
Vaan se oiva oppi-huone
Akatemia Turussa,
Jok' oli kaikelta koh'alta
Juuri julkinen rakennus,
Joutui valkean varaksi
Tuimassa Turun palossa,
Joka siellä seinät särki,
Kivi-muuritki murensi,
Kaasi kirkon kelloinensa,
Torni-uurit urkuinensa,
Monta kallista kalua,
Jotk' on kaikki kaivattavat.
Kuss' on kulta ja hopea,
Kussa vaski, missä rauta,
Tina tuhkana vajosi,
Posliini kävi poroksi,
Lasi lankesi muruiksi;
Talot ja talon tavarat,
Katupuo'it kaikkityyni,
Tässä täysineen menivät,
Nousivat nojassa tuulen
Pilven mustan muotoisiksi
Ala taivahan tasaisen.
Te'eppä mulle muistokirja,
Ve'äppä vuo'elle lukunsa
Parahaksi passoava
Milloinka tämä tapahtui.
Silloin pisti sulkamiehet
Tekivät täh'en tuhannen
Kah'eksan numeron kanssa,
Joka satoja sanoopi,
Lisäsivät siihen siitte
Kyllä kaksi kymmenystä
Vielä siitten viimeiseksi
Selvän seitsemän numeron.