40. Suomen kielestä.

Suvahteeko Suomen kansa,

Salliiko Savon isännät,

Että Suomesta suloinen

Sananlasku lauletahan,

Koska mieli kättä käski,

Käsi kätteli kyneä,

Kynä piirsi puustavia?

Mitäs puustavit puhuivat?

Sitä ne sanoivat silloin,

Kuinka suotta Suomenkieli

Kapaloss' on kauan ollut

Lapsen tautisen tavalla,

Niinkun tuo on nytkin vielä

Sitehissä sitkeissä,

Vaikka on jo vanha kyllä.

Eikä tai'a tullakkana

Siitä miestä milloinkana

Joka poikki ponnistaisi,

Katkoisi kapalovyönsä,

Jaksaisi jaloin kävellä

Aikamiehen askelia,

Päästä päähän pitkän pöy'än

Isommille istumille,

Rinnalle rikasten kielten,

Valtakielten kumppaliksi;

Että vielä virkamiehet,

Oikeu'en omat jäsenet,

Suomen kieltä kirjoittaisi;

Että tuomiot tulisi,

Esivallan valtakirjat,

Kansan kielellä omalla,

Talonpojan tuttavalla.

Suottapa on Suomenkieli

Kauan penkillä pysynyt,

Lavitsalla lautamiesten,

Eikä vielä ennättänyt

Astua asian kanssa,

Tulla tuomarin tutuksi,

Rotokollahan kohota.

Kaikk' on kanne suomalainen,

Suomen suoroa puhetta,

Tutkinto sitä samoa;

Vasta penska viskatahan

Pantaissa paperin päälle.

Kyllähän kynä tekisi

Suomalaisia sanoja,

Kun on kuultuna puheessa;

Oppineematkin osaisi

Suomen suoria sanoja,

Jos sen antaisi asetus,

Eikä estettä olisi

La'in vanhan laitoksista.

Kylläpä me kyntömiehet

Tuolla aikahan tulemme

Keskenämme kelpolailla,

Vaan ei tuta tuomioita,

Välikirjoja vähiä,

Kuittiamme kuitenkana.

Eikä suuta suuremmilta

Suomi saattaisi pilata.

Lintuset lievertelevät

Kukin äänellä omalla,

Kielellänsä kerkiästi,

Jonka heille äiti neuvoi,

Oma vanhempi opetti,

Pesissänsä pienempänä.

Ei ole sitä etua

Suomen kansalle suvattu;

Ruotsinkieli on ruvennut,

Joutunut jo ensialusta

Suomen suureksi isäksi.

Aina sill' on arvo suuri,

Joll' on ystävät yläiset,

Sukulaiset suuret muutkin.

Sanotaanpa Saksankielen

Ruotsin heimoa olevan;

Missäs on sukua Suomen!

On vähän Virossa vielä

Aivan arvossa samassa,

Ettei kouluissa kysytä,

Akatemioissa anota.

Meill' ou Suomen suuri äiti

Turku, tuttava isoilta,

Kokonansa korkioilta

Virkamiehiltä visusti,

Jotka on Turusta tullut

Onnellisella opilla

Kielten koulusta kotiinsa.

Siellä kuitenkin sanovat,

Mainitsevat matkamiehet

Suurten Suomea puhuvan

Keskenänsä kelpolailla;

Vaan ei tuolla Vaasan puolla

Pietarsaaren saapuilla,

Kovemmin kun Kokkolassa

Suuta Suomella pilata.

Raahessa on rankka Suomi,

Oulussa on oivallinen,

Viel' on selvä Suomenkieli

Tuolla puolen Tornionkin.

Vaan mikä Turkuhun tuleepi,

Se on Suomen suuri äiti,

Siell' on Suomelle suvattu

Eksemplari ensimäinen;

Siell' on räntistä räkännyt

Valkeutta vanhemmille,

Suomalaisille suvuille.

Aina ratki runsahasti,

Kaikite satoja kaksi,

Vuotta kahtako vajaatte;

Siell' on selvä Suomenkieli

Laitettu jo lapsillekin

Aina autuu'en opista;

Vaan ei pääse päätöksissä,

Eikä tule tuomioissa

Talonpojan tuttavaksi.

Mitäs vielä viimeiseksi

Suomen puolesta puhumme?

Jos ne herrat Helsingissä,

Suuren oikeu'en omaiset,

Antaisi luvan lujimman,

Vuoron vuoltulle sulalle,

Että tuomiot tulisi,

Välikirjat kaikellaiset,

Kansan kielellä omalla,

Talonpojan tuttavalla;

Siitte sihtierit tekisi

Halastulla höyhenellä

Samallaisia sanoja,

Kun on suullakin sanottu,

Jopa pispatkin pitäisi

Suomenkieltä suurempana,

Kaikki pappimme paremmin,

Kirkkoherrat kiivahammin

Tuohon tuumahan rupeisi,

Kirjoittaisi Suomenkieltä,

Vielä muutkin virkamiehet,

Kansan kieltä kannattaisi.

Se on Suomeksi sanottu

Suomalaisten suosioksi.

Viisikymmentä runoa ja kuusi laulua · 第 59 / 76 题