Suvahteeko Suomen kansa,
Salliiko Savon isännät,
Että Suomesta suloinen
Sananlasku lauletahan,
Koska mieli kättä käski,
Käsi kätteli kyneä,
Kynä piirsi puustavia?
Mitäs puustavit puhuivat?
Sitä ne sanoivat silloin,
Kuinka suotta Suomenkieli
Kapaloss' on kauan ollut
Lapsen tautisen tavalla,
Niinkun tuo on nytkin vielä
Sitehissä sitkeissä,
Vaikka on jo vanha kyllä.
Eikä tai'a tullakkana
Siitä miestä milloinkana
Joka poikki ponnistaisi,
Katkoisi kapalovyönsä,
Jaksaisi jaloin kävellä
Aikamiehen askelia,
Päästä päähän pitkän pöy'än
Isommille istumille,
Rinnalle rikasten kielten,
Valtakielten kumppaliksi;
Että vielä virkamiehet,
Oikeu'en omat jäsenet,
Suomen kieltä kirjoittaisi;
Että tuomiot tulisi,
Esivallan valtakirjat,
Kansan kielellä omalla,
Talonpojan tuttavalla.
Suottapa on Suomenkieli
Kauan penkillä pysynyt,
Lavitsalla lautamiesten,
Eikä vielä ennättänyt
Astua asian kanssa,
Tulla tuomarin tutuksi,
Rotokollahan kohota.
Kaikk' on kanne suomalainen,
Suomen suoroa puhetta,
Tutkinto sitä samoa;
Vasta penska viskatahan
Pantaissa paperin päälle.
Kyllähän kynä tekisi
Suomalaisia sanoja,
Kun on kuultuna puheessa;
Oppineematkin osaisi
Suomen suoria sanoja,
Jos sen antaisi asetus,
Eikä estettä olisi
La'in vanhan laitoksista.
Kylläpä me kyntömiehet
Tuolla aikahan tulemme
Keskenämme kelpolailla,
Vaan ei tuta tuomioita,
Välikirjoja vähiä,
Kuittiamme kuitenkana.
Eikä suuta suuremmilta
Suomi saattaisi pilata.
Lintuset lievertelevät
Kukin äänellä omalla,
Kielellänsä kerkiästi,
Jonka heille äiti neuvoi,
Oma vanhempi opetti,
Pesissänsä pienempänä.
Ei ole sitä etua
Suomen kansalle suvattu;
Ruotsinkieli on ruvennut,
Joutunut jo ensialusta
Suomen suureksi isäksi.
Aina sill' on arvo suuri,
Joll' on ystävät yläiset,
Sukulaiset suuret muutkin.
Sanotaanpa Saksankielen
Ruotsin heimoa olevan;
Missäs on sukua Suomen!
On vähän Virossa vielä
Aivan arvossa samassa,
Ettei kouluissa kysytä,
Akatemioissa anota.
Meill' ou Suomen suuri äiti
Turku, tuttava isoilta,
Kokonansa korkioilta
Virkamiehiltä visusti,
Jotka on Turusta tullut
Onnellisella opilla
Kielten koulusta kotiinsa.
Siellä kuitenkin sanovat,
Mainitsevat matkamiehet
Suurten Suomea puhuvan
Keskenänsä kelpolailla;
Vaan ei tuolla Vaasan puolla
Pietarsaaren saapuilla,
Kovemmin kun Kokkolassa
Suuta Suomella pilata.
Raahessa on rankka Suomi,
Oulussa on oivallinen,
Viel' on selvä Suomenkieli
Tuolla puolen Tornionkin.
Vaan mikä Turkuhun tuleepi,
Se on Suomen suuri äiti,
Siell' on Suomelle suvattu
Eksemplari ensimäinen;
Siell' on räntistä räkännyt
Valkeutta vanhemmille,
Suomalaisille suvuille.
Aina ratki runsahasti,
Kaikite satoja kaksi,
Vuotta kahtako vajaatte;
Siell' on selvä Suomenkieli
Laitettu jo lapsillekin
Aina autuu'en opista;
Vaan ei pääse päätöksissä,
Eikä tule tuomioissa
Talonpojan tuttavaksi.
Mitäs vielä viimeiseksi
Suomen puolesta puhumme?
Jos ne herrat Helsingissä,
Suuren oikeu'en omaiset,
Antaisi luvan lujimman,
Vuoron vuoltulle sulalle,
Että tuomiot tulisi,
Välikirjat kaikellaiset,
Kansan kielellä omalla,
Talonpojan tuttavalla;
Siitte sihtierit tekisi
Halastulla höyhenellä
Samallaisia sanoja,
Kun on suullakin sanottu,
Jopa pispatkin pitäisi
Suomenkieltä suurempana,
Kaikki pappimme paremmin,
Kirkkoherrat kiivahammin
Tuohon tuumahan rupeisi,
Kirjoittaisi Suomenkieltä,
Vielä muutkin virkamiehet,
Kansan kieltä kannattaisi.
Se on Suomeksi sanottu
Suomalaisten suosioksi.