Joka lassa lastatahan,
Miessä mielehen tuleepi,
Sananlasku sangen selvä,
Valmistettu vanhemmilta,
Meiltä mielehen otettu.
Minä miessä nuorempana
Kävin kerran Kokkolassa.
Kuulin kummia sanoja,
Kuulin siellä kainulaisen
Maani miehiä manaavan,
Sanovan Savon si'oiksi.
Tulin taas Turusta kerran,
Hämäläisen hurjan kuulin
Ukon vanhan Urjalasta
Savon miehiä sanovan,
Roimahousuiksi hokevan,
Pitäjiksi pieksukengän;
Min' en virkkanut mitänä,
Sanonut sanoa puolta,
Otin muistoksi mukaani,
Vasta annan vastauksen,
Kun on vuosia kulunut,
Jäänyt jo ajasta siitä
Kyllä kaksin kymmeniä.
Kuules kunnon Kainulainen,
Oivalla Hämehen ukko,
Kun sanon pari sanoa.
Ei ole maata miehetöntä,
Kirvehetöntä kyleä,
Ei sie'ä si'an nimeä
Ylisummahan sanoa.
Kukas nyt ei kuuta tunne
I'ästä eneneväksi,
Luotehesta loppuvaksi,
Niin sano sitä si'aksi.
Sekalainen seurakunta,
Tuon nyt tietävät tytötkin,
Eikös hulluja Hämeessä,
Kataloita Kainussakin,
Samati Savonkin maalla;
Vaan samassapa Savossa,
Jos on joukko joutavia,
Miehiä mitättömiä,
Niin on toisia to'ella
Ymmärryksen ystäviä,
Isäntiä itsessänsä,
Renkiä rehellisiä,
Jotka kyllä joutusasti
Pystyvät pykäystöihin.
Savoss' on samati vielä
Oja-ukot oivalliset,
Kannon vääntäjät väkevät;
Nevan kuokkiat kotona,
Jost' on leipämme levinnyt,
Sahtikannumme sakonut,
Puuropata paisununna,
On vielä oman takeiset
Muurimestarit mokomat,
Semmoisia seppiäkin,
Jotka taitavat takoa
Niinkun itse Ilmarinen;
Löytyypi likeltä vielä
Valurit ja varvalitkin,
Niinkun myöskin nikkaritkin;
Etempätä ei nyt tuo'a
Pulskempata puukalua,
Käsityötä käyvempätä
Räätäliltä, suutarilta,
Kun on jo omassa maassa.
Sillä se sana sy'äntä
Vielä nytkin vihlaseepi,
Koko maata miehinensä
Sanoa Savon si'oiksi,
Roimahousuiksi hokea.
En sie'ä sitä nimeä
Osaksi oman pitäjän,
Enkä huoli housujani
Poikki polvesta sahata.
Pitäköhöt pinkkapöksyt,
Joill' on vaatetta vähemmän,
Eli sukkia enemmän;
Rohkenee tuo roimahousu
Pieksukenkiä piteä,
Saa tuo saappahat pyhäksi.
Jo sanon sanani toisen:
Savoss' on samati vielä
Melkiöitä mestaria;
Harvoin on ha'ettuna Hämeestä,
Harvoin Kainusta katsottu,
Käsitöihimme ketänä.
Niin jo taasenkin tapahtui
Suonenjo'ella suuri kumma:
Mies on teettänyt tapulin,
Opin käymätön osannut
Kellotornin kelvollisen,
Jok' on kaikelta kohalta
Juuri julkinen rakennus.
Kukas kummaksi sanoisi,
Jos ne teettävät tapulin,
Jotka koulua kokevat
Monen mestarin mah'ista.
Eipä hän opissa ollut,
Ei toisen tekevän nähnyt,
Eikä keltänä kysynyt,
Kuinka pannahan perustus,
Kuinka seinät seisonevat,
Kuinka pylvähät pysyvät.
Siin' on kellot kelvolliset
Kohotettu korkealle;
Ei se heilu, hemmahtele,
Soitettaissa sinne tänne.
Sen on lattiat laviat,
Siinä sillatkin sileät,
Astuimet on aivan selvät,
Käsipuut on käytävillä;
Ei sen rappusia ramah'a,
Ei putoa portahilta;
Sen on tiennyt teettäjäkin,
Mitä muinoin Moosekselle
Ilmoiti isä Jumala:
Käsipuut hän käski panna
Korkeille käytäville,
Ettäp' ei veren vikoja
Tapaturmasta tulisi.
Sama mies on saanut tai'on,
Ymmärtänyt itsestänsä,
Uurimaakarin mahinkin;
Itse tehnyt työkalunsa,
Värkkitaattinsa takonna,
Joilla taitaapi takoa
Semmoisetkin seinäkellot
Joissa tiuku tiiman päästä
Heliäsi hellittääpi.
Tämä kunnia tuleepi
Ollin poika Pietarille,
Jok' on syntynyt Savossa,
Kasvanut kotikylässä,
Olli Konttisen kotona,
Seurakunnassa samassa,
Jossa työtäkin tekeepi.
Monta muuta mustapäätä
Saattaapi Savossa olla
Sillä se sana sy'äntä
Vielä nytkin vihlaseepi:
Koko maata miehinensä
Sanoa Savon si'oiksi.
Eipä kaikki Kainulaiset,
Puoletkana Pohjalaiset,
Eikä myös etelän miehet
Opi näitä itsestänsä,
Tule selväksi sepäksi,
Pääse päälle sittenkänä,
Vaikka vissin viisi vuotta
Usein ovat opissa
Toisen mestarin tykönä.
Rakastetut Rantalaiset,
Armahat Hämeen asujat,
Kelpomiehet keskimailla!
Elkäte pahaksi panko,
Jos ompi jotain sanottu,
Maamme puolesta puhuttu;
Saa siltä hyvin piteä
Itsekukin kunniansa,
Kellen kunnia tuleepi.
Monta maassa, maa monessa,
Niin ennen isät sanoivat.
Sen on keisarin senaatti,
Sen on Herrat Helsingissä
Hyvin tuntenna to'eksi,
Koska palkkiot panevat,
Laittavat rintaritarin
Samaten Savon ukoille,
Kun on muille muuallakin,
Aina ansion perästä.
Kosk' on nyt sanani kaikki
Savolaisista sanottu,
Niin on kyllä kerraksensa.
Eipä laiskempi lukia
Katso kaikkia tätänä.