Savon ukko, sarkahousu,
Pikimusta, pitkäparta
Päästi äänen uunin päältä,
Laski pankolta pakinan
Puhe oli aivan pulska,
Sanat kaikki sarvipäitä,
Jotka rikkoi miesten mielet,
Akat näytti närkästyvän.
Lausui ukko uunin päältä,
pani pankolta sanansa:
"Elettihin ennen meillä,
paistettihin paksut leivät,
Verot markoin maksettihin
Taalerin talon asiat,
Kun ei kul'ettu kuvissa,
Maalatuissa matkusteltu:
Ajokalut kaikkityyni,
Voi'eltiin voitehella,
Siveltihin juuri sillä,
Jolla voi'ellaan venekin.
Akat vaipoissa vaelsi,
Villaröi'yissä röhötti.
Ukot sarkakauhtanoissa,
Kelsiturkissa köhötti,
Oli kellona otava,
Kukon virret viisarina.
Arveltihin ajan juoksu,
Tulo päivän tunnettihin
Ilman uuritta tuvissa,
Seinäkellon kertomatta.
"Minä miessä ollessani,
Kun ma kul'in kaupungissa,
En kauan katuja käynyt,
Puhutellut puotimiestä;
Suolat survasin rekehen,
Rautakangin kannoin siihen;
Luoti pari painehia,
Vaimolleni lakkivaate,
Lapsille lakeripalli,
Inkivääriä vähäisen.
Olin ilmankin iloinen
Kapineilta kauppamiehen.
Heti valjastin hevosen,
Heti kukkaron kuristin,
Kissan nahan kiini käärin,
Koivet solmisin kovasti;
Enkä ennen lievittänyt,
Vasta vouvin vaatimalla,
Veroherran huutamalla.
Herrat veti vissit viivat,
Kaksi kuuta kuittihini.
Kesti silloin kissan nahka,
Vaikk' ei nyt vasikan nahka.
"Nyt on aika aivan toinen,
Vouvin luku loppumaton,
Rahanpuute puuttumaton;
Rästikirjat kiirehtivät,
Nahka naukuupi punainen,
Monen karja kirjan päällä,
Alla ausionin hevonen,
Pannut panttina kylässä,
Hyvät ryysyt ryöstön alla.
Herra teillä, toinen meillä,
Ruunun käskyllä kovalla;
Mikä piti pitkin maita,
Toinen pyrki poikki maita,
Lautamiehet laukun tuovat,
Joista arkit aukiavat
Niiss' on rästit räknättynä,
Nurkissa pahat numerot."
Ei ukko unessa ollut,
Ei paljon valetta pannut;
Vaan se oli sangen vanha,
Muisti muinoiset asiat,
Tiesi tämänaikaisetkin,
Vaikka nuoret naurahteli,
Pojat pisti pilkkojansa.