Kerran yksi loisi vaimo
Näki pilan Pieksämä'ellä,
Suonenjo'ella suuren kumman,
Kun on sattui saapuville,
Koska maksettiin papille,
Saarnamiehen saatavia:
Leipä paimenen kakuksi,
Voita kuitenkin kupissa
Vähintä tiaisen verta,
Villa varpusen kokonen,
Eikä lintua lisäksi.
Sama vaimo sattui vielä
Vanhan kanttorin kotihin,
Koska pohjilta palasi:
Sen oil tullessa tupahan
Käissä lampahan käpälä
Eikä toista toistaseksi.
Sama vaimo sanoi tuossa:
"Missä lihat, missä linnut,
Missä ne leveät leivät,
Kussa ne parahat paistit? --
Eipä missänä mitänä,
Ei pahoin pölähtävätä."
Pian pantaman pitäisi
Vuohi jospa vuo'eksikin
Suonenjo'elle lukkariksi
Se ehkä heinillä eläisi,
Määkisi havuilla männyn;
Ei pitäis mokoman miehen
Omin ruokinsa oleman,
Rannalla rasvattomalla
Virren päätä päästämässä.