Yks' on mielessä minulla
Vanhanaikainen asia,
Kauan piilossa pysynyt:
Antanenko vielä ilmi?
Oli aamu uuden joulun
Ennen Sittingin eläissä,
Kun ma kävin Karttulassa,
Siellä Sittingin talossa.
Tuolla tuttu kauppamiesi,
Papin poika Kannuksesta,
Oli aamuna samana
Silloin Sittingin salissa.
Herrat ruotsia rupesi
Keskenänsä kelpolailla
Syyvessänsä syytämähän.
Kahen miehen rengin kanssa
Oven pielessä olimme.
Minä en mitänä tiennyt,
Mitä herrat haastoi silloin;
Tuota kuitenni kysäsin
Rengiltä rehellisesti,
Mitä herrat haastelivat.
Se tuon selvitti minulle,
Sitä Sittingin sanovan,
Porisevan porvarille,
Kuinka huono herran huone,
Halpa rau'ennut rakennus,
Kellojalat kelvottomat
Karttulass' on kauan ollut.
Porki, porvari, sanoopi:
"On tei'än oma vikanne,
Kun etten kuria anna.
Sekanen on seurakunta,
Se se paljon seisottaapi
Yhteisen asian tointa."
Sanoi siihen kirkkoherra:
"Eipä miehet milloinkana
Keskustele keskenänsä,
Puhu puolella sanalla,
Että kirkko kiirehesti
Kohta korjattaa pitäisi,
Vaikk' on lattia lamassa,
Sisusvärkit vässällänsä,
Katto kaikki sammalissa.
On sitä minulla siinä
Ehkäpä elinajaksi,
Eipä taida ollakkana
Miestä pitkäistä minussa;
Sairaus on sangen pitkä,
Kaiken talvinen tavannut,
Etten kirkkohon kyennä.
Nyt mä sinne mielin mennä,
Ehkä saatan saarnatakkin."
Hevosella kirkkoherra
Lasketti lahden ylite,
Hohfreeni minua hoihki
Käy'ä kautta kammarinsa,
Antoi siellä aika ryypyn,
Rupesi minun rekeeni.
Lau'astiin lahden ylite
Kirkon puolle kiirehesti,
Siitte kirkkohon sisälle.
Siellä Sittingi selitti,
Antoi armot uuden vuoden,
Otti salmista sanatkin
Eniste esipuheeksi,
Juuri voimasta Jumalan.
Pääsin penkkihin minäkin,
Istuin vieressä isännän,
Antti Karttusen keralla.
Penkit ne porahtelivat,
Laudat ne lavahtelivat
Penkin reunoista peräti
(Valetta vähän lisäksi)
Eihän monta maahan puonnut.
Minä puhun puolestani,
Ja panen pari sana'a:
Taitavat talon isännät
Kaiketikkin Karttulassa,
Niinkun maassa muuallakin,
Taitavat ja tahtovatkin
Mahin maallansa piteä
Kaunistella kartanonsa.
Mikä lie nyt liika mutka,
Ett' on yhteinen asia
Tau'onnut takapajulle.
Kuuluvat sitä sanovan,
Väliste vähän puhuvan:
Kirkko oisi korjattava,
Oisi kello ostettava,
Oisi tehtävä tapuli,
Jos nyt rikkahat rupeisi,
Köyhät kiljuen perässä.
Liekkö totta, vai valetta,
Hukka tienneepi totuu'en.
Kerran yksi kerjupoika
Kävi sieltä Karttulasta,
Puhui pulskia puheita,
Sanoi paksuja sanoja:
Olla kirkko mikä olla
Päältä katsoen katala,
Siellä Sirenius sisällä
Päästääpi aika porakan,
Ja kun Mäkliini meneepi
Saarnastuolille tuleepi,
Ei silloin sanoja puutu,
Kun ois kuuliat paremmat.
Sen nyt tietävät tytötkin,
Mitä pojatkin puhuvat,
Karttulass' on kehno kirkko,
Halpa, rauennut rakennus.