Kirjoituksen kallis konsti
Alkoi ennen Aasiassa,
Varsin vanhalla ajalla,
Jost' on siitte joutusasti
Lentosiivillä levennyt
Avaruuden kaiken alle,
Kansan kaiken tarpeheksi,
Ihmiskunnalle iloksi
E'uksi elämän kaiken.
Tämä on keino kelvollinen,
Jonka puute pimittäisi,
Kaikki kansat hämmentäisi,
Tätä kouluissa kovissa,
Tiedon seuroissa somissa
Herrat heillensä hakevat,
Lahjottavat lapsillensa.
Kirjoituksen kallis konsti
On jo saanut Suomessakin
Ikiistuimen ihanan,
Miesten korkeiden kotona,
Oppineiden olkapäillä.
Vaan kun kansamme katalat,
Villipojat Pohjanmaalla
Saivat sarvesta samasta
Maistoa märän vähäisen,
Löysi luonnon laitumelta
Ruohon sielunsa ruu'aksi,
Opin oksilta omenan,
Ei se herkku heille käynyt,
Tehnyt tervettä eloa:
Söivät siitä surman tau'in,
Sattu sairaus monelle
Suomen kansassa kamala:
Tuli turmio rahalle,
Ruunun pankolle pahennus,
Oppi vei ojahan miehet,
Valkia vahingon saatti.
Sai viimein Savonkin miehet
Taidon pilvestä pisaran,
Opin oksasta osansa;
Tuli Juhot juovuksihin
Pisarasta pikkuisesta
Maun saivat sokkosilmät,
Pääsi pöllöt pöy'än päähän
Isäntinä istumahan.
Luonto haikea havaihti
Ruveta rahantekohon,
Mieli mynttiä lisätä,
petollista penninkiä,
Tulla tuolla rikkahaksi,
Kuuluisaksi kunniasta.
Piru kohta pännän vuoli,
Saatana sanat opetti,
Rumahenki ruotsin kielen,
Vieläpä venäettäkin.
Lusiveri on laittanunna
Mynttivärkit miehillensä,
Pestanunna Pelsepupi
Apulaiset oivalliset,
Jotka tehtyjä tekoja
Likelle levittelivät,
Kulettivat kauemmaksi.
Niin on sattunut Savossa
Iso pila Pieksämä'ellä,
Suonenjo'ella suuri kumma:
Talonpojat taidottomat,
Yksinkertaiset yleni
Koulun käyneiden kohalle,
Vielä siirtyivät sivute
Esivallankin edelle,
Kunnes tuosta kompastuivat,
Putosivat puolen syllän
Askeleita muien alle.
On nyt kyllä kyntömiehet
Tieto tieltä temmassunna,
Vienyt väärälle salolle,
Kauppatielle kauhealle.
Itse Keisari, isämme,
Majesteetti, maan isäntä,
Herrat suuret Helsingissä,
Esivallan kaiken kanssa,
On jo huolella havanna,
Mutkan matkassa olevan,
Suomessa pahan sohinan.
Kun on konnat kaivanehet,
Vähän tehnehet veräjän,
Josta muutamat menevät
Sisälle si'an tavalla,
Opin taimet tallailevat,
Opin oksat taittelevat
Vääriksi välipaloiksi,
Muremuonaksi monelle.
Ompa syytä oppineilla
Keskustella keskenänsä,
Tie'ustella tietäksensä:
Kussa on se oppihuone,
Ainoinen akatemia,
Jossa konnat koulun käyvät,
Osoviitan ottamassa?
Mistä on si'alla silmät,
Joilla kuuta katseleepi?
Eipä niillä ennen nähty
Ylös yhtänä väheä,
Otavata ollenkana,
Tuskin marjoja metsässä.
Vasta on ovi opilta
Avaraksi au'astunna.
Kyllä taittaisiin taloissa
Ajallamme armiaalla
Tulla toimen tanterille,
Hyvän tiedon tietä myöten;
Vaan on menty männikköhön,
Kuiville katajikoille,
Vetelille vehkasoille,
Eksytty erämetille.
Seurakunta Suonenjo'ella!
Anna kaikki anteheksi
Tämä miehelle minulle,
Jos olen pahoin puhunna,
Oman sää'yn suututtanut!
Elä kanna katkerata,
Pi'ä pitkältä viha'a!
Ei satu sanat sinuhun,
Joka kul'et kunnialla,
Ostat oikeilla rahoilla,
Jaksat myntillä hyvällä,
Laillisesti laitetulla
Jos joku opin vi'aksi
Asiata arvoaisi,
Sepä pettyisi peräti,
Luikahtuisi luulossansa;
Ei ole opissa syytä,
Syy opin omistajissa.
Minä tie'än miestä monta
Seurakunnassa samassa,
Niinkun maassa muu'allakin,
Jok' on ehtinyt etemmä
Kulkea opin kujilla,
Kun ne miehet mainittavat;
Vaan ei ole ollenkana
Mielinynnä milloinkana,
Mennä myntillä pahalla,
Peiaellen pettämähän
Miestä missänä tilassa.
Haittana on kyyryhammas
Hyvän hampahan sivussa:
Väärä mies on moitittava
Seurakunnankin seassa.
Tästäpä tämäkin seikka
Tuli mielehen minulle,
Kun ma kuulin itkemällä
Valittavan vanhan rengin
Seteliä semmoisia
Pannun palkaksi hänelle,
Vuoden päähän päästyänsä,
Ajastajan ahkerasti
Oltuansa orjan työssä.