Adelina. Mihin te tahdotte? Teid‰n pelastus on mahdoton, samat vartiat
ovat palkatut teit‰ murhaamaan.
Purdovar. Olkinor, Olkinor! Onneton is‰, niin loppuu Purdovar, sinun
poikasi. Delhiin sinun piti tulla itkem‰‰n poikasi haudalla. Hirmuinen
kohtaus! (peitt‰‰ silm‰ns‰.)
Adelina (itsekseen). Purdovar, Olkinorin poika! Onnellinen tyttˆ! Nyt
koetelkoon pauloistani menn‰! N‰m‰ nimet h‰nen antavat minun k‰siini.
Purdovar. Sellaiset sitte ovat teid‰n k‰skyt, itse-valtias Delhin
keisari! Sinun kurjalliset orjasi, jotka panit minulle vartioiksi, niin
he t‰ytt‰v‰t n‰m‰ sinun k‰skysi. Hyv‰sti sitte maa-ilma ja kaikki
toivoni! Se sitte on sinun rakkautesi, julma, minun veress‰ni sin‰
tahdot silmi‰si huvittaa! Ota se nyt, se on sinun vallassa!
Adelina. Ruhtinas, min‰ yksin‰ni voin teid‰t viel‰ pelastaa. Seuratkaa
minua, paetkaa minun kanssani, hevoset ovat varustettu, paetkaamme
t‰st‰ murhaajain maasta. Kabulin kuningas on minun enoni, turvatkaamme
h‰neen, te voitte yhdistettyn‰ minun kanssani voittaa takaisin is‰ni
valta-kunnan. Vaan jos min‰ teille olen halpa, Tatariassa on teille
monta ihanaa kuninkaan tyt‰rt‰, valitkaa kaunein ja parain niist‰; min‰
tukeutan syd‰mmeni ‰‰nen ... pelastakaa vaan itsenne! (Tulisesti,
ottaen h‰nt‰ k‰dest‰) Tulkaa, tulkaa nyt viel‰ on aika, p‰iv‰ jo
valkenee ja pelastus-hetki on pian ohitse.
Purdovar. Jalo Adelina! Ainoa yst‰v‰ni! Minun syd‰nt‰ni viileksii,
etten voi teit‰ seurata ja teilt‰ ottaa vapauttani. Min‰ en voi pett‰‰
keisaria, jonka talossa olen, ja h‰nen orjansa kanssa paeta; syd‰mmeni
ei ole en‰‰ minun, Adelina, min‰ s‰ilyt‰n sen sille, joka sen on
valloittanut; kuolema on minulle suloinen ottaa h‰nelt‰, ja min‰ kuolen
h‰nelle, kun en voinut el‰‰.
Adelina. Mieletˆn! te j‰‰tte t‰nne, te olette sen p‰‰tt‰neet?
Purdovar. Min‰ j‰‰n ja odotan kuolemaani.
Adelina. Kiitt‰m‰tˆn! Teit‰ ei pitele rakkaus h‰neen, te ette voi olla
niin hurja, ett‰ h‰nt‰ rakastaisitte, ei ensink‰‰n; mutta min‰ vaan
teille olen halpa. Te menette surmaanne kohti, ennen kun minulta otatte
vapauden, te kuolette mieluisemmin kuin otatte minun!... Ruhtinas!
paetkaa kuitenki, pelastakaa edes oma henkenne!
Purdovar. Teid‰n puheet ovat turhat. Min‰ en voi tehd‰ muuta kun j‰‰d‰
t‰nne ja odottaa sit‰, mik‰ kohtaa.
Adelina. J‰‰k‰‰ sitte! Orjaksi min‰ki j‰‰n. Yksin min‰ en voi enk‰
tahdokaan paeta. Saadaanpas n‰hd‰, kumpainenko meist‰ rohkeemmin n‰kee
surmansa silm‰t! (Irroten h‰nest‰) Olisinko min‰ ainoa joka
pysyv‰isyydess‰ en voittanut! (Itsekseen) Purdovar, Olkinorin poika.
(Kyykistyen ylenkatseella.)