Vähän aikaa sen jälkeen toi kuninkaallinen Preussin posti seuraavan
kirjeen Pognembiniin:
"Jesus Kristus ja hänen pyhä äitinsä olkoon kiitetty! Kaikkein rakkahin
Magda! Kuinka voit sinä ja kuinka kotona voidaan? Sinä saat olla
rauhassa lämpimässä vuoteessasi kuin minun pitää tapella tässä kauheassa
sodassa. Me olemme olleet suuren linnoituksen luona, jonka nimi on Metz,
ja siellä oli suuri tappelu, ja minä olen antanut ranskalaisille
selkään, niin että koko jalka-ja tykkiväki on sitä ihmetellyt. Ja
kenraali itse on ihmetellyt ja sanonut, että minä olen voittanut
tappelun ja antanut minulle ristin. Nyt kunnioittavat sekä upseerit että
alaupseerit minua suuresti, ja harvoin he haukkuvat minua. Niin
marssimme eteenpäin ja niin oli toinen tappelu, mutta minä olen
unohtanut kaupungin nimen, ja siellä annoin minä myöskin ranskalaisille
selkään ja valloitin neljännen lipun ja hyvin hienon everstin nostin
minä satulasta ja otin vangiksi. Mutta kun meidän rykmenttimme nyt
lähetetään kotia, niin on alaupseeri sanonut minulle, että minun tulee
kirjoittaa pyyntö ja jäädä sotajoukkoon, sillä harvoin tosin saa maata
sodassa, mutta sitä vastoin on runsaasti ruokaa, ja viiniä on saatavana
joka paikassa, sillä väestö on rikasta. Joka kerta kuin me olemme
polttaneet kylän, emme ole säästäneet lapsia tahi vaimoja enkä minä
myöskään. Kirkkoja olemme myöskin vähän kärventäneet, sen tähden, että
väki täällä on katoolilaista. Jotenkin moni niistä tuli samalla kertaa
paistetuksi. Nyt menemme itse keisaria vastaan ja sitten loppuu sota.
Mutta katso sinä talon ja Franekin perään, sillä jos et sinä sitä tee,
niin puhkaisen minä sinulta mahan, niin että sinä opit tuntemaan,
millainen mies minä olen. Minä suljen sinut Jumalan huomaan.