Turun piispanistuin viidennentoista vuosisadan alussa.
-- Jokainen luulee tiensä oikeaksi, vaan Herra koettelee
sydämmet. San. l. 21: 2.
Olemme viitanneet paavien väsymättömiin pyrintöihin säilyttää
hallitsija-asemaansa kristikunnassa. Siitä he eivät vielä siihen
aikaankaan luopua tahtoneet, kuin jo kaikki enteet ennustivat
perikatoa tälle yritykselle. Ei niin kaukaista maata Euroopassa,
etteivät "Pietarin jälkeiset" koettaneet sen oloja halliten johtaa.
Niinpä tiedämme esim. että he, halveksien Turun tuomiokapitulia,
koettivat anastaa itselleen oikeuden yksin asettaa virkaansa Suomen
piispan. Vaan taitavasti valvoi kapitulikin puolestaan etujaan,
jos kohta se ajanhengen tahraamana ei suinkaan ollut arka keinojen
suhteen. Tämän näemme selvästi Juhana Westfalin kuoleman jälkeen.
Hänen jälkeisekseen valitsivat Turun kaniikit _Bero Balkin_, joka
heti vaalin jälkeen riensi Avignoniin saadaksensa paavin vahvistusta.
Ei hän sinne tyhjänä lähtenyt -- se olisi tosiaan ollut hukkamatka!
-- vaan varustettuna hyvällä kukkarolla. Hankkiaksensa valitsemalleen
piispalle riittäviä lunnaita, oli kapitulin kiireessä täytynyt myydä
tuomiokirkon tiluksiakin. Paavi tyytyi rahasummaan: Turun piispaksi
pääsi _Bero II Balk_ v. 1385.
Tämä mies oli syntynyt Vehmaan pitäjän Palkisten talossa.
Viimmemainittu nimi muistuttaa tuosta vanhasta aatelissuvusta,
johon hän kuului. Nuorena oli hän harjoittanut opintoja ulkomaan
yliopistoissa ja saanut maisterin arvon, mutta noita jaloja
herätyshuutoja, joita siellä siihen aikaan jo kaikui, "ei hän
kuulevin korvin kuullut". Hänen toimensa piispana osottavat
selvään, että hän oli vento vieras kirkon jo alkaneelle suurelle
uudistamistyölle. Bero oli noita keski-ajan sokeita paimenia, joiden
silmämääränä oli loistava jumalanpalvelus ja kirkon maallinen valta.
Semmoisena oli hän kyllä uuttera, vaan ei ole todistus tämä omiaan
ennustamaan valoisampaa tulevaisuutta syrjäisen Suomen Siionille.
Kerrassaan arvottomiksi emme kuitenkaan saa Bero piispan toimia
tuomita. Niidenkin kautta valmisti kaikkivaltias Jumala isänmaatamme
uskonpuhdistuksen aikaa vastaanottamaan, vaikka ne aivan toista
tarkoittivat.
Jotta Turun tuomiokapituli paremmin voisi tehtäviään toimittaa,
perusti Bero siihen arkkidiakoninviran (1389), toimittaen sen
omistajalle useita lahjamaita. Tuomiokirkon rikastuttaminen ja
siellä pidettävän jumalanpalveluksen korottaminen mitä suurimpaan
loistoon näkyy olleen hänen hartain huolensa, ja paljon hän siinä
suhteessa vaikuttikin. Ollen hyvässä sovussa kuningas _Eerikin_ ja
_Margareeta_ kuningattaren kanssa, sai hän heiltä suurta rahallista
apua pyrinnöilleen. V. 1403 lahjoittivat nämä ruhtinaat Turun
tuomiokirkolle 300 naulaa hopeaa (noin 14,000 nyk. Smk.) sillä
ehdolla, että "tuomiopäivään asti" kerta päivässä _missa aurorae_
[Latinalainen sana _aurora_ merkitsee aamunkoitto. Kysymyksessä
oleva messu sai tämän nimen, koska se määrättiin toimitettavaksi
varhain aamulla.] niminen messu kirkossa luettaisiin heidän,
heidän vanhempainsa ja ystäväinsä sielujen edestä. Tuomiokirkkoa
koristettiin ja laajennettiin. Niinpä rakennettiin siihen vanhojen
lisäksi uusia, komeita kuoreja ja niihin hankittiin alttareita
messujen toimittamista varten. Tällä tavoin karttui myöskin
tuomiokirkossa palvelevien pappien luku. Heidän palkkaamisekseen
lahjoittivat hurskaat ihmiset, yhä uusia elatus- ja palkkatiloja.
Muistellessamme Turun silloisen tuomiokirkon sen ajan oloihin katsoen
melkoisen suureksi kasvanutta omaisuutta, emme suinkaan saa unohtaa
niitä pyhäinjäännöksiä, joita siinä säilytettiin. Meidän käsityksemme
mukaan ei niiden arvo ollut suuri, vaan keski-aika piti niitä
tavaroista kalliimpina. Todistuksena on sekin seikka että niiden
kunnioittamista varten Beron aikana määrättiin eri juhlapäivä (1396).
Jotka saapuivat tähän juhlaan ja oikeassa mielessä sitä viettivät --
niin sanottiin -- he pääsivät pyhimysten ansion ja siitä vuotavan
ilon osallisuuteen. Miten lukemattomia eksytyksiä on katolinen kirkko
totuuden nimessä kylvänyt meidänkin esi-isiemme sydämmiin!
Bero piispa ei pitänyt huolta ainoastaan Turun tuomiokirkosta: hän
valvoi myöskin laajan hiippakuntansa parasta, koettaen kaikkialla
saada katolisuuden valtaa maassa turvatuksi, taatuksi. Suomen
sydänmaissa ja sen pohjoisimmissakin osissa syrjääntyi hänen aikanaan
pakanuus kristinuskon tieltä. Hänen ajoiltaan mainitaan monta uutta
kirkkoa (Ruskossa, Säkylässä, Köyliössä, Laitilassa, Pälkäneellä
y.m.), joista useat epäilemättä syntyivät uutteran piispan toimesta.
Valtiollisellakin alalla esiintyi Bero. Hän matkusti muutamia
kertoja Ruotsiin, missä otti osaa verraten tärkeitäkin kysymyksiä
ratkaistaessa. Suurempaa etevyyttä hän ei kuitenkaan näissä toimissa
näy osottaneen, vaan hallituksen suosiossa hän elämänsä loppuun
asti pysyi. Sen huomaamme siitäkin, että hän v. 1409 sai Maskun ja
Piikkiön pitäjät lahjaksi.
Bero Balk kuoli Kesäkuun 29 p:nä 1412.