Birger jaarlin ristireti Suomeen.
Herra tekee pakanain neuvot tyhjäksi: Hän saattaa kansain
ajatukset turhaksi. Ps. 33: 10.
Jos milloinkaan, tarjosi aika Tuomas piispan virastaan luopumisen
jälkeen tilaisuutta Suomen pakanallisille asukkaille ja heidän
itäisille liittolaisilleen tarttumaan aseisin maan lounaisessa osassa
asuvia kristityltä vastaan. Ristijoukon suuri tappio Nevajoen luona
teki katolisen kirkon ystävät toivottomiksi, lisäten samassa määrässä
heidän vihollistensa urhoollisuutta, eikä kuulunut enää Turun
piispanistuimelta Tuomaan urhoollisuuteen kehottava ääni. Poistunut
on näyttämöltä tuo jäntevä paimen, joka Aurajoen rannalta puhui
vakavia sanoja taisteluun vihitylle laumalleen, ja masentuneet ovat
hänen seurakuntansakin voimat. Mutta miten uhkaava vaara olikin, ei
sortunut Suomen seurakunta nytkään. Herra riensi sen avuksi, "tehden
pakanain neuvot tyhjiksi".
V. 1248 kävi paavin legaatti, Sabinan kardinaali-piispa _Vilhelm_
Ruotsissa, tarkastamassa maan kirkollisia asioita. Pitkälliset
sisälliset metelit olivat nim. Suuressa määrässä häirinneet
kristinuskoa läntisessä naapurimaassamme sekä estäneet sikäläisen
kirkon järjestämistä kristikunnan erämaissa käytännössä olevien
ohjesääntöjen mukaan. Vilhelm piti kirkolliskokouksen _Skenningen_
kaupungissa (1248), missä maan kirkolliset olot tarkemmin määrättiin.
Muun ohessa säädettiin tässä tilaisuudessa pappien naimattomuus
Ruotsissakin noudatettavaksi laiksi. Kun kokous oli päättänyt työnsä,
kävi kardinaali erittäin kuninkaan puheilla, ja luultava on, että
hän kehotti häntä ristiretkeen Hämäläisiä vastaan, sillä näiden
luopuminen kristinuskosta ja Suomen kirkon tukala asema oli, kuten
tiedämme, Roomassa hyvin tunnettu.
Ruotsin mahtavin mies oli siihen aikaan Bjälbon jaarli _Birger
Maununpoika_. Hän oli nainut kuninkaan sisaren, ja maan hallitus oli
kokonaan hänen käsissään. Vilhelm Sabinalainenkin mainitsee eräässä
Skenningen kokouksen jälkeen kirjoittamassaan kirjeessä, että Birger
melkein yksin hallitsi Ruotsia. Järjestettyään valtakunnan sisällisiä
oloja, päätti tämä mahtava ja jäntevä mies lähteä ristiretkelle
Suomeen. Siihen vaativat häntä tehokkaasti Ruotsin valtiollinen etu
ja uskonnollisiin urotöihin taipuva ajanhenki, jonka lapsi hän oli.
Ruotsalainen kronika pukee kertomuksen tästä ristiretkestä, joka
tehtiin v. 1249, runon viehättävään muotoon. Se kertoo, miten
sankarit, suuren tehtävänsä innostuttamina, ottivat isien ruostuneet
miekat seinästä taistellaksensa Jumalan kunniaksi, jättäen vaimonsa
ja morsiamensa rannalle itkemään ja purjehtien iloisina vieraille
maille. Onnellisesti saapui Birgerin laivasto matkansa perille.
Paikasta, jossa maalle astuttiin, ei kronika anna mitään tietoja.
Eräs myöhempi kirjailija sanoo Birgerin saapuneen "Hämäläisten
satamaan", vaan missä tämä oli, sitä ei ole voitu varmuudella
päättää. Luultavinta on kuitenkin, että tuolla nimellä tarkoitetaan
jotakin paikkaa Suomenlahden rannalla Hankoniemen itäpuolella.
Hämäläiset asettautuivat vastarintaan, mutta joutuivat taistelussa
tappiolle. Voitollisesti tunkeutui ristijoukko heidän sydänmaihinsa.
Joka suostui antamaan kastaa itsensä, sai pitää henkensä ja
tavaransa, joka yritti vastarintaa, sai surmansa ristiretkeläisten
miekasta. Väkivalta tuki saarnaa, ja vastahakoisesti taipuivat
Hämeen vapaat asukkaat vieraan vallan ja tuntemattoman uskonnon
kuuliaisuuteen. Kolkko ja sumuinen on kristinuskon aamu Suomen
synkissä saloissa, mutta päivä, jonka koittoa se ennustaa, on
poistava sumut, sillä se on Herran armonpäivä.
Saavuttuaan Vanajanreitin varrelle, alkoi Birger rakennuttaa linnaa
kristinuskon ja Ruotsin vallan tukeeksi Hämeessä. Vielä tänä päivänä
kertovat tämän linnan, _Kruununlinnan_ eli _Hämeenlinnan_ vankat
muurit kristityn Suomen asukkaille, miten sitkeä pakanuuden valta
isiemme maassa muinoin oli.
Tästä ajasta alkaen taipuivat Hämäläiset vähitellen kristinuskoon.
Ainakaan eivät aikakirjat enää kerro heidän yrittäneenkään mitään
yleisempää kapinaa Ruotsin valtaa vastaan. Jätettyään "kristittyjä
miehiä maahan", purjehti Birger jaarli seuraavana vuonna takaisin
Ruotsiin, jonka valtiolliset olot vaativat hänen läsnäoloaan.
Kirkollisessa suhteessa liitettiin Hämäläisten maa Suomen
hiippakuntaan, joka samassa tuli likeisempään yhteyteen Ruotsin
valtakuntaan. Birger omisti nim. Ruotsin kruunulle sen veron, jonka
Suomalaiset siihen asti olivat maksaneet piispallensa. Muuten on
tunnettu, että tämä merkillinen mies, jonka nimi on etevimpiä
Ruotsin historiassa keski-aikana, laati valtakunnalle monta aivan
tärkeää lakia, joiden suojassa kristinuskolle koitti turvallisempi
tulevaisuus. Hän näet sääti, että sisaren (naisilla ei sitä ennen
ollut mitään perimisoikeutta) piti periä puolet veljen osasta, sekä
vahvisti "koti-, kirkko- ja nais-rauhan". Nämä lait, joita vähitellen
aljettiin noudattaa Suomessakin, tarjosivat kirkollemme vielä
vankemman tukeen, kuin Kruununlinnan kivimuurit, valmistaen samalla
kansan sydämmissä jaarlille muiston, joka on valloittajan mainetta
suurempi.