Hohenstaufien perikato taistelussa paavikuntaa vastaan.
Herra, kuin minä ajattelen, kuinka sinä maailman alusta tuominnut
olet, niin minä lohdutetaan. Ps. 119: 52.
Gregoriuksen jälkeläinen hallitsi ainoastaan 14 päivää, ja hänen
kuolemansa jälkeen kului kaksi vuotta, ennenkuin kardinaalit saivat
uuden paavin valituksi. On meistä kuin olisivat he epäilleet,
kenelle uskaltaisivat uskoa tuon suuren taistelun jatkamisen.
Vihdoin korottivat he paavinistuimelle _Innocentius IV:nen_ (1243).
Jo nimikin, jonka tämä paavikunnan uusi johtaja oli valinnut,
osotti selvästi minkä hengen lapsi hän oli. Paettuaan rauhattomasta
Roomasta Lyoniin, kutsui Innocentius kokoon kirkolliskokouksen
viimmemainittuun kaupunkiin v. 1245, missä paavikunnan Fredrikiä
vastaan tekemät vanhat syytökset olivat tutkittavat. Fredrik ei
itse saapunut kokoukseen, mutta hänen edustajansa todisti selvään,
että kanteet olivat perättömät. Sopisi olettaa, että Innocentius
olisi tähän tyytynyt, etenkin kun keisari tarjosi hänelle sovintoa
edullisilla ehdoilla, ja että rauha ainakin ajaksi tekisi lopun
tuosta pitkästä taistelusta. Niin ei kuitenkaan käynyt. Uusi paavi
oli rohkea, hän aikoi korottaa hengellisen vallan vielä suurempaan
mahtavuuteen kuin hänen edeltäjänsä Pietarin istuimella. Hän sai
kokouksen, joka oli loukkaantunut muutamista Fredrikin lähettilään
käyttämistä sanoista, puolelleen ja julisti keisarin pannaan.
Toimitus oli hyvin juhlallinen. Siihen otti osaa monta kardinaalia,
jotka, kuvaten paavin tuomion voimaa, sammuttivat tulisoittonsa,
lausuen: "niin hänen valtansa sammukoon". Saatuansa tämän kuulla,
lausui Fredrik: "nyt on asemani paljon parempi, nyt ovat kaikki
kunnioituksen ja ystävyyden siteet katkaistut", ja laskien kruunun
päähänsä, huudahti hän, tulista vihaa sädehtivin silmin: "ken
uskaltaa minulta tämän kruunun ryöstää?"
Urhoollisesti puolusti Fredrik sankarisukunsa mainetta. Turhaan
koettivat paavin asettamat vastakuninkaat säilyttää asemaansa:
he sortuivat taistelussa toinen toisensa perästä. Näin kului
muutamia vuosia, ja niiden vieriessä joutui Fredrikin elämän
ilta. Hän kuoli v. 1250. Mitä hänen suhteesen kirkkoon semmoisena
tulee, täytyy myöntää, ettei hän siitä paljon näy välittäneen.
Huomattava on kuitenkin eräs hänen Englannin kuninkaalle Henrik
III:lle kirjoittamansa kirje, jossa tapaamme nämä sanat: "aina olen
koettanut saada kaikkia pappeja, semminkin mahtavimpia, vaeltamaan
apostolein tavoin ja noudattamaan Herramme esimerkkiä nöyryydessä
ja itsensäkieltämisessä". Monella tavalla on tämän kuuluisan miehen
uskonnollista kantaa arvosteltu, etenkin mikäli asia koskee hänen
elämänsä viimme aikoja, jolloin hän, puettuna cistersiensimunkin
halpaan pukuun, katumusta tehden kehotti poikaansa luovuttamaan
kirkolle kaikki maallisen vallan siltä vääryydellä ryöstämät
oikeudet. Mutta ken ei kernaammin muistele hänen eroaan tämän elämän
vaihtelevista vaivoista, kuin hänen vastustajansa loppua? Fredrik
II:sen kuolinvuoteelta kuuluu kumminkin jonkunlainen parannuksen
huokaus, Innocentius IV kerskaa loppuun asti mahtavuudestaan,
sillä hänen todistuksensa kuuluu: "Kristus perusti papillisen
kuningaskunnan ja antoi sekä taivaan valtakunnan että maallisen
vallan avaimet p. Pietarille".
Pannaan julistettuna kuoli Fredrik II:sen poika _Konrad IV_ v.
1254, ja samana vuonna katkesi Innocentius IV:nenkin elämänlanka.
Paavikunnan taistelu Hohenstaufeja vastaan likenee loppuansa sekin,
vaan ennenkuin se päättyy, luo se silmiemme eteen vielä yhden
surunäytelmän, jonka tärkeimmät kohdat ovat seuraavat. Konradin pojan
_Konradinin_ puolesta, joka vielä oli alaikäinen, koetti _Manfred_,
viimmemainitun velipuoli, saada Sicilian valtakuntaa haltuunsa.
Yritys onnistui: Manfred kruunautti itsensä Sicilian kuninkaaksi
(1258). Mutta kun hän ei suostunut paavi Aleksanteri IV:nen
(1254-1261) vaatimuksiin, alkoi tämä kaikin tavoin virittää kapinaa
häntä vastaan, tarjoen Sicilian kruunun Franskan kuninkaan Ludvig
IX:nen veljelle _Kaarle Anjoulaiselle_. Näitä toimia Hohenstaufien
kukistamiseksi jatkoi vielä leppymättömämmällä vihalla _Urbanus IV_
(1261-1264). Kaarle Anjoulainen kokosi suuren sotavoiman ja ryntäsi
Manfredia vastaan. Tämä ei voinut kestää taistelussa monta vertaa
voimallisempaa vihollista vastaan, vaan puolusti itseään kuitenkin
sankarin urhoollisuudella, kunnes kaatui _Beneventumin_ tappelussa
(1266). Paavi _Klemens IV_ (1265-1268) kruunasi Kaarlen Sicilian
kuninkaaksi. Ei häntä huolettanut Manfredin vaimon ja lasten kovat
kärsimiset Kaarlen vankiloissa eikä muut julmuudet, joita valloittaja
harjoitti. "Kristuksen sijainen" ajatteli valtaansa eikä onnettomain
kyyneleitä!
Raskaana painoi voittajan ijes Sicilialaisten niskoilla; moni heistä
muisteli kaipuulla Hohenstaufien aikaa. Tuskissaan kääntyivät he
nuoren Konradinin puoleen, joka ainoana vielä oli jälellä tuosta
mainiosta suvusta. Saksassa ei ollut hallitsijaa; ruhtinasten
eripuraisuus, jota paavit taitavasti olivat pitäneet vireillä, oli
kieltänyt häneltä tämän isiensä maan, Lombardilaiset vastustivat
häntä myös, he pyrkivät vapaiksi Saksalaisten vallasta: Konradin
päätti lähteä valloittamaan Hohenstaufien perintöä Ala-Italiassa.
Voitollisesti marssi hän eteläänpäin, riemulla otettiin hän vastaan
itse Roomassakin, ja v. 1267 oli hän astunut Neapelin rajan yli.
Mutta hän tunkeutui eteenpäin liika rohkeasti, hänen sotajoukkonsa
lyötiin, hajoitettiin, ja hänen täytyi etsiä suojaa Asturan
kaupungissa. Täältä Kaarle Anjoulainen pian sai hänen käsiinsä ja
tuomitsi hänen mestattavaksi (1268). Tuomio pantiin toimeen Lokakuun
29 päivänä.
Tällä tavoin sammui tuo mainio suku, joka toista vuosisataa
voimallisesti oli vastustanut Rooman vallanhimoisia tuumia.
Paavikunta oli voittanut. Mutta täyttymäisillään oli sen syntimitta,
ja horjuva, heikko sen valta. Pari viikkoa Konradinin surman jälkeen
kuoli Klemens IV. Se ei ole sattumusta vain, että jalon Konradinin
verinen haahmo näkyy historian näyttämöllä juuri samaan aikaan,
vaatien kostoa paavikunnalle. Koko tuota suurta taistelua jonka
viimmeisiä vaiheita tässä olemme silmäilleet, samoinkuin kaikkia sen
yksityisseikkoja, ohjasi Hän, "joka maailman alusta on tuominnut".