— Kilo kahvia ja sama verta sokuria pitäisi olla. Niin se emäntä sitä
koetti toimittaa.
— Jaaha, jaaha, ihan heti, olkaa hyvä... No, mitäs nyt maille kuuluu?
Hyvä vuosi, vai? Jaa, jaa... Niin kai, niin kai... Olettekos kaukaakin?
Minä en tunne vielä oikein kundeja, olen tässä vasta toista viikkoa.
Oikein karjakkona kai, koska olette niin punaposkinen?
— Hehehee... Vai niin herra tykkää... Ei sitä sentään niin vaan kaikki
karjakoiksikaan. Lehmipiikakin riittää. Mutta työtä sitä on siinäkin ja
peräänkatsomista. Niin niistä elikoista jo tän maailman aikaan suurissa
taloissa pidetään huolta kuin ihmisistä. Seitsemänkymmentäkin lypsävää
kun on, niin...
— Niin se on maanviljelys jo edistynyt... No, taitaa olla hyvät
palkatkin sitten? Eikös saisi luvan olla tällaista puserokangasta,
aivan uuden uutukaista mallia, juuri sisääntullutta... oikein
hienon hienoa... Sopisi erinomaisesti iltamapuseroksi. Käyhän neiti
tanssiaisissa? Punainen kude ja vihriäinen loimi. Eikös neiti tykkää,
mitäh?
— He he... hehee...
— Tätä on ostettu niin summattomasti täällä kaupungissa. Niitä kohta
ihan itsestään kävelee kadulla. Jokainen tykkää vaan niin kovin. Meidän
kauppiaan rouvallakin on tätä...
— Jaa, jaaso, vai niin...
— Niin. Ja kyllä neidin vain sopii siinä kuin monien muittenkin, suuren
talon karjakko...
— Ei, ei, enhän minä...
— Hyvä kangas, ette kadu, sen minä vakuutan. Eikös passais nyt?
— No, eiköpähän tuota sitten pitäisi oikein tarkemmin ajatella. Onhan
mulla nyt sen verran mukananikin...
— Niin... Neiti näkyy käyvän muutenkin niin hyvissä vaatteissa. Oikein
kaupungin kudontaa kaikki... Eikös mitattais nyt sitte?
— Hehe... he... hee...
— Ehta hopeinen Aino-neulakin on rinnassanne... eikös olekkin...
vai näenkö mä väärin... näyttäkääs?... Siirtäkääpäs, neiti, hiukan
huivisolmuanne, että saan nähdä...
— Herra jumala, herra jumala... Herra, mitä te nyt? _Semmoistako_ te
tarkoitittekin? Hyi, hyi... Eihän toki, herra jumala... Kylläpäs ovat
julki jumalattomia näin kaupungeissa... kun puserokankaankin varjolla...
* * * * *
— No, mutta mikä sille hupsulle lehmipiialle nyt tuli kiire? Juoksi
pois kuin mieletön ja sille tielle katosi. Sitä puserokankaan ostoako
se nyt niin pelkäsi? Taisin vähän liiaksi tyrkyttää. Siihen jätti
kahvit ja sokuritkin pöydälle. Ja minä kun olin jo kaikki punninnut.