Hän katsoi tarkemmin.
Mitä tämä on?
Jesus auttakoon, kaikki pastorin pyhät kirjat. Jumalan sana.
Hänen polvensa alkoivat vapista.
Ja tuo... mutta tuo... tuo... tuolla... Jesus Kristus itse...
— "Jumalan ruumis ja veri, jumalan ruumis ja veri" — — — kuin salaman
iskemänä vaipui hän kalmankalpeana polvilleen lattialle höpisten kädet
ristissä katkonaisia sanoja.
Hän aikoi rukoilla, mutta kieli kuivettui kitalakeen.
Lapset olivat kuin kivettyneet pelosta.
Kauhistuneina katselivat he dominopeliänsä ja vanhoja kirjoja
lattialla. He eivät ymmärtäneet rahtuakaan kaikesta.
Laavalle ei juolahtanut mieleenkään ruveta poimimaan noita kakkuja
lattialta. Hän ei uskaltanut vetää jumalan vihaa päällensä koskemalla
niihin.
— "Jeesus auta, Jeesus auta — ——" mutisi hän itseksensä. Mutta jos
jättäisi ne siihen lattialle, iskisi jumalan viha sittenkin kaiken yli.
Mitä, mitä, mitä olivat nuo onnettomat lapset tehneet. Jumalan tuomio
koko talon päälle...
Vanha Taava luhistui aivan kokoon lattialle.
— "Pastori, pastori, pastoorskaa-aa"... alkoi hän avuttomana huutaa.
Mutta pieni Elsa, vaikka olikin pelästynyt, meni hänen luokseen,
koettaen pienillä käsivarsillaan nostaa häntä ylös.
Vanha Taava säpsähti kuin käärmeen pistosta.
— "Jumalan kirottu, mene pois minun tyköäni syntisine käsinesi,
joilla olet häväissyt jumalan pyhän ruumiin — — — Jos sinun kätesi
pahentaa sinun niin hakkaa se poikki. Parempi on, että sinä tulet
kädettömänä taivaanvaltakuntaan, kuin että" — — — mutisi hän höperösti
kuin loihtua, silmät palaen päässä ja koko ruumis nytkähdellen. Hän
oli aivan kadottanut tajuntansa. Mutta yht'äkkiä kirkastuivat hänen
kasvonsa, kuin olisi hän saanut ilmestyksen. Uhrasihan Iisakkikin
poikansa — — — Hän syöksähti ylös ja meni viereiseen huoneeseen, jossa
juuri suurella veitsellä oli leikannut leipää, otti kiiltävän puukon,
palasi se kädessä takaisin ja käski lasten ojentamaan kätensä.
Lapset seisoivat tyrmistyneinä kaapinnurkassa, jonne vapisevina olivat
paenneet.
— "Enemmän tulee kuulla jumalaa kuin ihmisiä", huudahti Taava, "tänne,
lapset, tänne..."
Lapset kiljasivat kuin yhdestä suusta.
— "Isä, äiti — — —"
Pastori seisoi samassa toisella ovella ja rouva hänen takanaan
irroitellen hattunsa nauhoja. Olivat juuri palanneet.
Ilohuudolla riensivät lapset äitinsä luo.
Vanhemmat katsoivat kauhistuneina Taavaan, joka terävä puukko
kädessään, kasvot pahasti vääntyneinä, seisoi keskellä lattiaa.