"Et", sanoi Wilhelm.
"Mistä sitte?"
"Siitä, pidätkö sinä minusta."
Tyttö kumartui hiukan käydessään ja sanoi verkkaan ja arkaillen:
"Pidätkö sinä sitten minusta?"
"En ikinä eläissäni ole vielä suudellut tyttöä... eikä ole yhdenkään
käsi tätä ennen levännyt käsivarrellani. Jos minä jotakin alan
rakastaa, niin on se vakava asia."
Tyttö kumartui taas hiukan ja katsoi taaskin maahan ja sanoi arasti:
"Se on minullekin vakavin asia maailmassa."
Silloin pysähti Wilhelm, ja otti häntä kädestä ja pyysi: "Katsohan ylös
toki ja katso minuun."
Mutta tyttö piti silmiään maahan luotuina vaan ja päätään kumarrettuna;
hän arkaili näyttää kasvojaan, jotka tuo äkillinen rakkaus pahasti oli
hämmentänyt, kuten hän hyvin tunsi. Huojuvain oksien välitse vilkahteli
valovälkkeitä, jotka leikkivät hänen hiuksillaan.
Silloin laski Wilhelm kätensä hänen otsalleen ja taivutti hänen
päätään taaksepäin ja sanoi rukoillen: "Annahan toki", ja suuteli
häntä arasti, ja kun tyttö silmät alas luotuina pysyi hiljaa, suuteli
hän häntä uudelleen ja uudelleen. Sitte lähti tyttö hitaasti käymään
hänen rinnallaan, molemmat kätensä hänen käsivarrellaan ja luottavasti
lähestyneenä häntä, silmät taaskin maassa.
"Eikö isäsi sallisi, että sinä käyt tansseissa?"
"Ei", sanoi hän, "hän tahtoo pitää meidät kaikki kotona, että hänellä
olisi helppoja työjuhtia. Meidän talomme on pahasti velkaantunut. Minun
vanhempi siskoni on jo perin kuihtunut ja kuivunut".
Wilhelm joutui ihan suunniltaan: "Siten ei saa sinulle tapahtua.
Sinulle?... Sinä et saa jäädä naimattomaksi."
"Ei ole aikomuksenikaan", vastasi hän. "Mutta kuka huolii minusta?"
"Niin, kenen sinä tahdot? Kas, siitä se riippuukin! Näytäshän nyt
silmäsi minulle. No, katsohan ylös nyt ja katso minuun. Älä nyt ole
noin säikäyksissäsi... Noin!... Mitkä kirkkaat älykkäät silmät sinulla
ovatkaan! Tuota, sanohan, miltä sen pitää näyttää, josta sinä voisit
pitää?"
Tyttö katseli hetkisen liikahtamatta ja ystävällisen uteliaasti häneen,
sitte kohotti hän kätensä hellästi ja arasti, aikoi kai laskea ne hänen
olalleen, mutta ei saanutkaan suoritetuksi sitä liikettä ja sanoi
liikuttavasti hämillään: "Noin melkein kuin sinä."