Sitä eivät he tiedä. He surevat siinä... Ennustuksen sanoja he eivät
enää muistaneet.
Kauan makasivat sisarukset polvillaan tässä vaalean äitinsä vieressä.
Kuumat kyyneleet valuivat kuolleen kasvoille, kun Martta rakastettua
äitiään viime kerran suuteli. Tahvana sitten umpeen painoi ne silmät,
joiden ystävällinen valo niin useasti oli häntä elämän oikealle
tielle ohjannut. Kun sisarukset vihdoin nousivat, oli mustalaisämmä
kadonnut; jälkeä ei näkynyt vähäistäkään hänen siellä olostaan. Oliko
Tahvana ja Martta uneksinut? -- --