Ihmelaivan perikato.
Titanicin mittasuhteet, varustukset ja mukavuudet. — _Kuoleman matka_:
Huoleton alku; Langattoman lennättimen varoituksia; Yhteentörmäys
jäävuoren kanssa; Ensi vaikutelma _Titanic'illa_; Pelastustoimiin
ryhdytään; "Naiset ja lapset ensin!"; Hämminkiä ja hyvästijättöjä;
Konehuoneissa; Kipinäsähkötyksen sankarit; "Lähemmäs Sua, Jumala...";
Pelastuvia ja hukkuvia.
Huhtik. 10 p. 1912 lähti Southamptonin satamasta Englannissa maailman
isoin laiva — ihmelaiva, todellinen veden päällä uiskenteleva
jättiläispalatsi. Tuo matka oli sen ensimmäinen, ja siitä tuli myöskin
sen viimeinen, sillä viisi päivää myöhemmin sukelsi yön pimeydestä
esiin kaamean valkoisena kuumottava jäävuori, joka leikkasi sen
ylähangan kyljen puhki kuin saksi paperilevyn, ja Titanic useimpine
tilapäisine asukkaineen oli kahden tunnin kuluessa vajonnut pohjaan
7 km syvyyteen.
Kuivilla numeroilla on usein salaperäinen viehätyksensä; ja vaikka
jättiläislaivan mittasuhteita ilmaisevat numerot eivät kykene antamaan
täydellistä käsitystä sen todellisesta koosta, mainitsemme ne tässä
kuitenkin osottaaksemme, kuinka tuollainen valtamerenmammutti oli vain
voimaton kääpiö alkeellisten luonnonvoimain käsissä.
Ihmelaivan mittasuhteet, varustukset ja mukavuudet.
Titanic oli 3-potkurinen laiva, lastikantavuudeltaan 46,328
bruttotonnia ja 21,831 nettotonnia. Sen pituus oli 284 metriä,
suurin leveys lähes 31 m, rungon korkeus emäpuusta pääkanteen yli 21
m ja päällysrakennuksen korkeus lähes 20 m. Sen koneet kehittivät
50,000 hevosvoimaa. Rakentajat olivat vakuuttaneet laivan olevan
uppoamattoman — olihan siinä 15 vedenpitävää laipiota, miltei
koko leveyden yli ulottuva vedenpitävä kaksoispohja ja monia muita
vedenpitäviä osastoja, joissa polttoainetta ja lämmitysvettä
säilytettiin. Höyrykattilat sijaitsivat kuudessa erillisessä osastossa,
joiden itsestään sulkeutuvat, ilmanpitävät panssariovet rajoittivat
mahdollisimman paljon valkean ja räjähdyksen vaaraa. Alus oli
varustettu kipinäsähkötyksellä, vedenalaisella hälytyslaitteella,
sähkövalo- ja -voimajärjestelmillä. Puhelimet ja sähköttimet välittivät
yhteyttä eri toimintaosastojen välillä. Sähköhissit kuljettivat
lastia ja tarveaineita sekä matkustajia kannelta toiselle. Kaikki
mahdolliset laitteet vedensyvyyden ja laivannopeuden määräämiseksi
olivat olemassa; samoin hengenpelastuskojeet meriviraston vaatimusten
mukaiset. (Tuhon sattuessa osottautui kuitenkin pelastusveneiden
lukumäärä riittämättömäksi.) Matkustajille, joita tässä upeassa
laivassa kuljetettiin vain korkeampiluokkaisia, oli tarjona mukavuuksia
mitä vain ajatella saattaa — konserttisaleja, tupakkahuoneita,
uima-altaita, tennishalleja, loistoravintola, kirjasto j.n.e.
Ja sittenkin — kun jäävuori tuhosi uivan palatsin, tuon
laivanrakentajain ruumiillistuneen unelman, pelastui sen 2,201 hengestä
vain 711 — todella traagillinen todistus ihmisneron ja ihmisvoiman
mitättömyydestä luonnonvoimain mittaamattoman mahdin rinnalla.
Huoleton alku.
Titanic kulki ensin Southamptonista Cherbourgiin Kanaalin
ranskalaisella rannalla ottamassa lisää äveriäitä matkustajia, sitten
Queenstowniin Irlannin pohjoispäässä, alottaakseen sieltä sille
määrätyn reitin Atlantin yli New Yorkiin. Ensimmäiset pari kolme päivää
kuluivat ilman mitään merkillisiä sattumia, matkustajain ihaillessa
ihmelaivan jättiläissuhteita ja verrattomia mukavuuksia. 14 p:nä
illan hämärtyessä istuttiin juhlapäivällisellä, kaunis soitto loi
iloa ylelliseen ruokapöytään ja kajahteli laivan syrjäisiimpiinkin
osiin; hienosti puetut herrat ja naiset istuivat ja puhelivat
hilpeästi keskenään tahi joutelehtivat aterialta noustua loistavissa
seurustelusaleissa ja mahtavan leveillä kävelykansilla — osaamatta
aavistaakaan, että pimenevän yön kohdusta heitä vastaan kiiruhti
valkeana irvistelevä kuolema.
Langattoman lennättimen varoituksia.
Aikaisemmin päivällä oli ilmasta siepattu purjelaiva _Caronia_’sta
lennätetty kipinäsähkösanoma, joka ilmotti että "länteenpäin menevät
höyrylaivat mainitsevat huhtik. 12 p. jäävuoria, jääröykkiöitä ja
jääkenttiä nähdyn 42 pohj. leveysasteella alkaen 49 läntisestä
pituusasteesta". Tämä tieto tuli klo 9 a.p., kun Titanic oli 43°35’
pohjoista leveyttä ja 43°50’ läntistä pituutta; ja klo 1,42 päivällä,
sen ennätettyä 42°35’ pohj. lev. ja 45°50’ länt. pit, ilmoitti toinen
kipinätieto purjelaiva _Baltic'ista_, että "suuria jääkenttiä" oli
nähty samana päivänä 41°51’ pohj. lev. ja 49°52’ länt. pit..
Ymmärtääksemme näiden varoitusten merkityksen on välttämätöntä muistaa
seuraavat seikat:
_Jäävuoret_ ovat suunnattomia napaseudulta tulevia jäämöhkäleitä, joita
merivirrat kuljettavat Grönlannin rannoilta eteläänpäin ja joiden
sisällyksestä vain noin yhdeksäs osa on yläpuolella.
_Jääröykkiöt_ ovat pieniä jäävuoria.
_Jääkentät_ eli jäätelit ovat merivettä jäätyneenä höllempään muotoon
kuin ahtojäissä; ne peittävät mahtaviksi erillisiksi pinnoiksi
lohenneina avarat alat napavesistä ja ajelehtivat tuulten ja
merivirtojen mukana yhteen, niin että jatkuvasti muodostavat yhä uusia,
toistaan isompia levyjä, kunnes etelämmäksi jouduttuaan alkavat sulaa
ja särkyvät hajalle.
Kaikki nuo jäämuodostukset ovat erittäin vaaralliset purjehdukselle,
ja merikartoissa on tarkoin kuvattu niiden kulkusuunnat ja ulottuminen
valtamerireiteille, jotta alukset voisivat välttää sattumasta yhteen
niiden kanssa. Vaikka jäävuoria ja jääteleitä on ennenkin nähty
hyvin kaukana etelässä aina New Foundlandin tienoille saakka, ei
kuitenkaan moniin vuosiin niitä oltu huomattu niin etelässä kuin
Titanien turmionhetkenä. Vielä kaksi muuta kipinäsähkösanomaa tuli
iltapäivän kuluessa, joista toinen sisälsi uutisia isojen jäävuorten
läheisyydestä; mutta lukuunottamatta tähystäjiä ja vartiovuorossa
olevia upseereja, kävi _Titanic_'ssa jok’ainoa henkilö levolle
nähdäkseen epäilemättä ihania unia ja herätäkseen yön kauhuihin —
todellisempiin ja hirvittävämpiin kuin pahin painajaisuni.