"Sininen Pekka".
Kun valtamerisatamassa olevan laivan etumastoon kohoaa lippu, joka on
reunoilta sininen ja keskeltä valkoinen, merkitsee se muiden samalla
kertaa ylösvedettyjen merkkilippujen joukossa ainoastaan kansainvälisen
merkkiluettelon P-kirjainta; mutta yksin lepattaessaan on se
merimieskielellä iloinen "Sininen Pekka" ja tietää, että laiva tällöin
irroittaa hinausköytensä ja kääntää keulansa siniselle ulapalle.
Seuratkaammepa tuollaista matkaan lähtevää, vedessä uiskentelevaa
kaupunkia ulos Liverpoolin tai Hampurin satamasta. Kapteeni ottaa
ylhäällä komentosillalla vastaan alapäälliköidensä viimeiset
ilmoitukset; koneenkäyttäjät lämmittäjineen panevat täyden höyryn
koneisiin; perämiehet nostattavat keulassa ankkurit ja pitävät perässä
vaaria, etteivät köydet sotkeudu potkureihin; luotsi kiipee kapteenin
rinnalle komentosillalle. "Kaikki matkustajat laivaan" kajahtaa
komennushuuto, ja kohta toinenkin: "Liikaväki maihin!" Hyvästijätöt,
iloiset tai liikuttavat, toimitettua vedetään kaitanen porrassilta
kannelle; kiinnitysköydet irroitetaan ja kiskotaan laivaan; kellot
kilisevät ja vihellystorvi mylvii — ja kohtapa alkavat eteen ja
kupeille valjastetut pienet hinaajat kiskoa jättiläistä tokkain eli
varastosuojakaupungin piiristä ulos avoimelle merelle. Heti kun laiva
on kääntänyt peräpuolensa rantaa kohti, laskeutuu "Sininen Pekka"
alas mastonhuipusta. Sadat ja tuhannet nenäliinat liehuvat ja hatut
huiskivat kansilta ja rannalta toisilleen, kunnes lähtevät ovat
peittyneet taaksepäin tupruavaan sakeaan sauhupilveen. Luotsi johtaa
peränpitoa hyvän matkaa ulapalle, kunnes laiva omin avuin ja höyryin
alkaa taivalluksensa, jolloinka luotsi ja hinaajat palaavat satamaan
auttamaan toisia aluksia matkaan.
Ylhän korkeana keinuu mahtava laiva Pohjanmeren laineilla.
Kaksoispohjasta lähtien, joka on jaettu vedenpitäviin laipioihin ja
on niin korkea, että mies mahtuu pohjain väliin seisomaan, kohoaa
yhdeksän, isoimmissa yksitoista kantta eli huonekerrosta päällekkäin.
Silmäys läpileikkauksesta saksalaisesta _Amerika_-laivasta antaa
paremmin kuin pitkät selittelyt käsityksen siitä, mitä kaikkea näihin
kansikerroksiin mahtuu. Itse runko on niin avara ja korkea, että
entiset valtamerilaivat mahtuisivat uiskentelemaan vapaasti sen sisällä.
Konehuoneissa.
Alimpana pohjalla sijaitsevat konehuoneet, joissa valtaiset kattilat
kiehuttavat vettä höyryksi menemään mäntä- ja turbiini-koneisiin.
Kattilain lukumäärä on _Mauretania_-mallisissa turbiinilaivoissa 25
ja _Olympic_-mallisissa yhdistelmälaivoissa 29, ja tulisijojen luku
lähenee 200:taa. Siellä työskentelevät sadat lämmittäjät eri vuoroilla
nokisina ja todentotta "hiki hatussa", vaikkei heillä enimmäkseen ole
hattua eikä paitaakaan päällään.
Turbiinin etuina mäntäkoneiden rinnalla on ensiksikin sen käynnin
äänettömyys ja tärähtelemättömyys, joka on niin täydellinen, että
laivan kulkiessa täydellä höyryllä ja turbiinin tehdessä aina 700
pyörähdystä minuutissa, tärähtelyä ei tunne ensinkään, kun laskee
kätensä kansilieriölle. Koneenkäyttäjien — "insinöörien", kuten heitä
englanninkielellä nimitetään — työskentely on aivan vaaratonta,
sillä ei mitään edestakaisin heiluvia tankoja ole olemassa eikä
ympäripyöriviä koneosia näkyvissä. Lisäksi turbiini yksinkertaisine
alustoineen ottaa 2-5 kertaa pienemmän tilan kuin mäntäkone ja säästää
sen kautta paljon alaa lastille ja polttoaineille. Viimeaikoina
on kivihiilen rinnalla ruvettu kattiloita lämmittämään myöskin
raakaöljyllä eli naftalla, joka myöskin osaltaan ottaa melkoista
vähemmän tilaa kuin hiilet. Lopuksi käy höyryturbiini paljon
suuremmalla pyörähdysluvulla kuin mäntäkone, joten sen voi rakentaa
paljon pienemmän, keveämmän ja huokeamman, mutta kumminkin saavuttaa
sillä saman työtehon. Ja kun siinä ei ole ollenkaan mitään toisiaan
vastaan hankaavia ja liukuvia osia, säästyy sen öljyämisessäkin
melkoinen työ ja kustannus. Pitkävartisten vipusimien ja kampien
asemesta ohjataan ja hallitaan koneita sievemmin käytettävillä
pyörävehkeillä. Turbiinin käyttämä potkuri viskaa veden suoraan
taapäin, mäntäkoneen käyttämä ikäänkuin poimuttelevana, punottuna
köytenä.
Kannet.
Konehuoneista ylöspäin kulkiessa tullaan lastin, ruokavarojen ja
polttoaineiden ynnä raittiin- ja lämmitysveden säilytysosastoon.
Ensinmainitut on sovitettu laivan kyljille tarkoin ilman- ja
vedenpitäviin kammioihin, niin että ne yhdeltä puolen ovat
mahdollisimman tarkoin varjellut tulenvaaralta ja toiselta puolen
vahvistavat osaltaan kylkilevyjä ja ulkoapäin tulevan törmäyksen
sattuessa ottavat sen vastaan ja heikontavat sen voimaa. Tavaralastia
ei pika- ja postihöyryihin oteta paljoa, mutta sen sijaan enemmän
ruokavaroja. Ajateltakoonpahan vain, mitkä mahtavat vuoret niitä oikein
tarvitaankaan, kun viitisentuhatta ihmistä elää lähes viikon päivät
moisella matkalla koko ajan "talon ruoassa". Se olisi sama, kuin jos
tavallisen Suomen kaupungin asukkaat löisivät kimsunsa ja kamsunsa
kokoon ja muuttaisivat viikoksi asumaan johonkin jättiläishotelliin,
jossa ilman torikaupan ja tavaranhankkijain apua tarjottaisiin heille
3-4 kelpo ateriaa päivässä sekä välipalaa ja virkistyksiä mielen
mukaan. Mutta jatkakaamme tarkastustamme.
Välikannella sijaitsevat III luokassa kulkevain siirtolaisten
y.m. vähempivaraisten matkustajain avarat yhteiset makuusuojat ja
ruokailuhuoneet — kumminkin siten, että perheet ovat erotetut
naimattomista ja poikamiehet neitosista. Sitten seuraavat kerroksittain
alikannella II luokan hytit, iso uima-allas suihkukylpyineen,
keittiöt; pääkannella ja yläkannella laivan koko leveyden yli
ulottuvat ruokasalit ja upeat I luokan hytit — saksalaisissa
laivoissa m.m. erityiset "keisarihuoneet" ylhäisiä matkustajia ynnä
virallisia kutsuvieraita varten. Kävelykansia on päällekkäin 3-4,
ylimpänä aurinkokansi. Kierrettyään yhden sellaisen kaksikin kertaa
ympäri tietää tehneensä kilometrin mittaisen kävelymatkan. Niiden
tasalla sijaitsevat seurustelu-, tupakka-, konsertti-, naisten- ja
lukusalongit; ja yhdellä tai kahdella ylimmällä kävelykannella, jonne
merenaaltoilu ei pääse koskaan vettä räiskyttämään, on kaikkein
rikkaimpia matkustajia varten n.s. valta- eli loistohuoneet, joihin
piletti maksaa useita tuhansia markkoja.