Panssarilaivan tulikaste.
Laivain suojelus. — Uivat patterit. — Amerikan Yhdysvaltain
varustelut. — _Käänteentekevä meritaistelu_: Merrimac ja Monitor:
"Jalopeura lammaskatraan keskellä"; Liehuvin lipuin merenpohjaan;
Kostaja saapuu; Verta verrallakin.
Luonnollista oli, että sotalaivatkin kiirehtivät käyttämään
hyväkseen uutta liikevoimaa, sillä niille oli vielä tärkeämpää
kuin kauppalaivoille liikkeiden joutuisuus ja täsmällisyys. Mutta
siipirattaat olivat tällöin erityisen arkana kohtana — yhdellä
ainoalla hyvin tähdätyllä laukauksella voitiin ne särkeä ja siten tehdä
alus taistelukyvyttömäksi, ja siipien suuret suojuskatokset tarjosivat
mainion maalitaulun viholliselle. Siksipä potkurin keksimistä
tervehdittiin erityisellä ihastuksella sotalaivastoissa.
Ajatus laivojen suojelemisesta vihollisen heitto- ja ampuma-aseilta
on melkein yhtä vanha kuin merisota itsekin. Vanhan ajan kansat
ja viikingit suojasivat sotureitaan ja alusten kylkiä reunoille
ripustetuilla kilvillä. Sitten tavataan vuosisatain vieriessä
monia yrityksiä varsinaiseen panssarisuojukseen. Laivankylkiä
verhottiin nahoilla, lyijy-, vaski-, pronssi- ja rautalevyillä,
ensin tulenvaaraa — nimenomaan keskiajan kuuluisaa "kreikkalaista
tulta" — sittemmin uuden tykistön lähettämiä luoteja vastaan.
Korealaisten, jotka aikaisemmin olivat kaukaisen idän korkeimmalle
kehittynyt sivistyskansa, kerrotaan 16. vuosisadan lopulla käyttäneen
panssaroituja "kilpikonna-aluksia" ja niillä tuhonneen useaan kertaan
koko Japanin laivaston.
Uivat patterit.
Panssarilaivojen aikakausi alkaa kumminkin vasta 19. vuosisadan
keskivaiheilla. Jo sataluvun alussa oli _Clermont'in_ rakentaja
Fulton suunnitellut Amerikan vapaussodassa käytettäväksi eräänlaisen
kaksoisaluksen nimeltä _Demologos_. Sen muodosti kaksi rautalevyillä
peitettyä ja toisiinsa kytkettyä laivanrunkoa, joiden välissä pyöri
yhteinen siipiratas. Mutta väliintullut rauhanteko teki aluksen
tarpeettomaksi. Vuosisadan kolmannella vuosikymmenellä kokeiltiin
Ranskassa, Englannissa ja Amerikassa ahkerasti sota-alusten puukylkien
suojaamiseksi rautapanssarilla vihollisen ammuksia vastaan, ja
ampumakokeissa huomattiin, että n. 15 sm. vahvuinen, yhteenniitatuista
ohuista rautalevyistä muodostettu panssari voi vastustaa silloisia
ampuma-aseita.
Krimin-sota 1854 antoi aihetta varsinaisten rautapanssarilaivojen
rakentamiseen. Sevastopolin piirityksessä oli varsin tehokas osa
Ranskan "uivilla pattereilla", jotka olivat matalia, tasapohjaisia
proomuja ja päällystetyt 11 sm. vahvuisilla takorautaisilla
panssarilevyillä. Koko yhdistynyt englantilais-ranskalainen laivasto
oli kokonaisen vuoden mittaan turhaan pommittanut Kinburn-linnoitusta,
saaden noilla matalilla vesillä aina vetäytyä vaikein vaurioin ja
haaksirikoin takaisin linnoituksen tuhoisan tulen ulottuvilta. Mutta
nuo uudet piirityskoneet pakottivat sen antautumaan 5-tuntisen
taistelun jälkeen. (Antautumista vastusti ainoastaan kansalaisemme,
insinöörikenraali Robert _Sederholm_ koska vihollinen ei ollut vielä
tehnyt kolmatta ratkaisevaa hyökkäystä; mutta ollen silloin arvoltaan
vain alikapteeni, ei hän saanut päätöstä muutetuksi. Sodan loputtua muu
päällystö sotaoikeudessa rangaistiin, mutta S. palkittiin.)
Tämä mainio menestys antoi kaikille merivalloille uutta intoa
varustamaan sotalaivansa rautapanssareilla. Ranskassa julistettiin
palkintokilpailu parhaista linjapanssarilaivan piirustuksista.
Ensimmäisestä panssaroidusta frekatista, joka siellä v. 1857
valmistui, lausui sen suunnittelija, pyytäessään hallitukselta rahoja
aluksen rakentamiseen, seuraavat ylpeät sanat: "Yksi ainoa tällainen
alus paiskattuna kaikkien vanhojen ruuhkienne joukkoon tekee saman
vaikutuksen kuin jalopeura lammaskatraassa." Englantilaiset seurasivat
nopeasti rinnalla, niin että seuraavana vuonna valmistuivat heidän
ensimmäiset panssarilaivansa, m.m. ylempänä kuvattu _Minotaur_. Kaikki
ne vielä kumminkin luottivat etupäässä purjeisiinsa. Panssarilevyn
paksuus oli 11-12 sm., sen alla olevan puukerroksen paksuus 45 sm.
Puu-runko säilytettiin siksi, ettei panssarisuojus ollut vielä
vedenpitävä ja jotta puu kimmoisuutensa kautta paremmin vastustaisi
tykinluotien läpimenoa. Tykkien asettelu näissä patterilaivoissa oli
samallainen kuin vanhoissa linjalaivoissa, s.o. ne sijaitsivat pitkin
laivankylkiä ampumalokeroissa eli kasemateissa.
Amerikan Yhdysvaltain varustelut.
Mutta vasta Amerikan Yhdysvallat kansalaissodassaan tekivät todeksi
ranskalaisen insinöörin ylpeän ennustuksen. Aivan sodan alussa 1861
olivat eteläiset "orja-valtiot" teljenneet James-virran suuhun
Norfolkin luona Virginian rannikolla suuren joukon pohjoisvaltioiden
sotalaivoja, joista vain muutamat harvat pääsivät tulisesti taistellen
pakoon; jäännös — neljäs osa koko pohjoisvaltojen ylpeästä
laivastosta, joukossa vasta puolivalmis frekatti _Merrimac_ — joko
upposi tahi ammuttiin palamaan. Kummallakin puolella riennettiin sitten
minkä kerittiin ottamaan hyötyä Europan merivaltojen kokemuksista.
Estääkseen puuvillanviennilleen turmiollista rannikkosaartoa varustivat
etelävaltiot tulisella kiiruulla vanhoista puufrekateista jonkinlaisia
panssarilaivoja. Ensimmäisenä valmistui niistä äsken upotettu
_Merrimac_, jonka heidän insinöörinsä olivat nostaneet merenpohjasta,
hajoittaneet sen rungon aivan hylyksi vesirajaan asti ja rakentaneet
yläosan uudestaan katontapaiseksi kuomuksi, joka päällystettiin
pitkittäin rautatiekiskoilla ja poikittain 10 sm. vahvuisilla
rautavanteilla. Aseistukseksi tuli kaksi 7-tuumaista rihlatykkiä
keulaan ja perään sekä kaksi 6-tuumaista ja kuusi 9-tuumaista tykkiä
kylkipattereihin. "Kun tuo uusi alus tulla molskasi vedessä, näytti se
aivan suunnattomalta, puoleksi uponneelta krokotiililta." Se ristittiin
uudestaan _Virgiania_’ksi, mutta vanhalla nimellään se kumminkin
saavutti historiallisen kuuluisuutensa.