"Huomenissa heinäk. 29 p:nä, äsken kerrotun metelin ja Espanjan
laivaston jälleen asetuttua taistelujärjestykseen Gravelingin
näkösällä, iskivät englantilaiset uudelleen sen kimppuun mitä uljaimmin
ja raivoisimmin — — Ja vaikka englantilaisilla oli laivastossaan
monta mainiota ja sotakelpoista alusta, voi niistä tuskin paria-
tai kolmeakolmatta asettaa espanjalaisten yhdeksänkymmenen ison
taistelulaivan rinnalle.
"Sen vuoksi englantilaiset laivat, käyttäen hyväkseen sukkelampaa
ohjauskykyään, jonka avulla voivat kääntyä ja ottaa tuulta purjeisiinsa
minne suuntaan hyvänsä, lähestyivät usein aivan keihäänvarren päähän
vihollisista ja ampuivat kukin vuorostaan kokokyljen laukaukset niitä
kohti; — jatkaen tätä keskeytymätöntä tykki- ja muskettitulta koko
päivän aamusta myöhäiseen iltaan, kunnes heiltä ruuti ja luodit tyyten
loppuivat."
"Espanjalaiset kärsivät tuona päivänä suuren tappion ja vahingon, sillä
heidän laivoistaan tulivat monet puhkiammutuiksi ja upposivat, samoin
menettivät he väkeään sangen paljon; kun sitävastoin englantilaiset
koko sinä aikana, jolloin espanjalaislaivasto liikkui heidän vesillään,
eivät kadottaneet miehistään sataa enempää eivätkä ainuttakaan laivaa
eikä arvohenkilöä."
Huonoa komentoa Englannin hallituksen puolelta (kuningatarta syytettiin
tässäkin kitsastelusta) todistaa se, ettei sen laivastolle ollut
varattu kylliksi ampumavaroja, jotta se olisi voinut täydellisesti
hävittää vihollisen. Mutta mitä vain kyettiin tekemään, se tehtiin
kunnolla. Monet, Espanjan isoimmista laivoista upposivat tahi joutuivat
vastustajan saaliiksi. Vihdoin älysi espanjalainen amiraali jatkuvan
taistelun toivottomaksi ja käyttäen hyväkseen eteläistä tuulta kokosi
laivastonsa jätteet purjehtimaan pohjoista kohti, toivoen voivansa
kiertää Skotlannin ympäri ja palata sitä tietä englantilaisten
häiritsemättä Espanjaan. Mutta voittaja seurasi perässä, ennen kaikkea
pikalentäjä Drake, joka ajoi voitettua "voittamatonta" edellään jonkun
matkaa pohjoiseen, kunnes huomatessaan sen kääntyvän Skotlannin
rannoilta Norjaa kohti katsoi parhaaksi — Draken sanojen mukaan —
"jättää sen noiden rajujen ja hirvittäväin pohjoisten vesien armoihin".
Mutta myrsky jatkoi hävitystyötä Skotlannin ja Irlannin kallioisilla
pohjoisrannoilla. Suuresta, ylpeästä "voittamattomasta armadasta"
palasi ainoastaan kolmekuudetta pahoin runneltua alusta — poikkinaisin
mastoin, rikkinäisin purjein, puhkiammutuin kyljin ja nääntynein
miehistöin — kotimaan satamaan.
Filip II:sen järkähtämätöntä mielenmalttia kuvaavat hänen sanansa
lohduttaessaan vapisevaa Medina Sidonian herttuaa: "Minä lähetinkin
teidät taistelemaan ihmisiä enkä luonnonvoimia vastaan."