nimenomaan purjealuksissa on kaikilla maailman merillä samallainen.
Laivan lähtiessä matkalle jaetaan sen miehistö kahteen vartiovuoroon,
joita esimiestensä mukaan sanotaan "kapteenin vahdiksi" ja "perämiehen
vahdiksi" eli myöskin asettumisensa mukaan jakotilaisuudessa
"tyyrpuurin vahdiksi" ja "paapuurin vahdiksi". Jos laivassa on
toinenkin perämies, hoitaa tämä kapteenin vartiovuoroa. Kumpainenkin
vahti on toimessaan vuoron perään vuorokauden umpeensa, niin että
päivillä neljän tunnin työskentelyä seuraa yhtä pitkä lepoaika.
Vuorokauden ikävin vartiovuoro on "koiravahti", joka kestää klo
12-4 yöllä. "Tyyrpuurin vahti" esim. alkaa klo 8 a.p.; klo 9
ilmottaa peränpitäjä (jona toimii kuka kulloinkin asianomaisesta
vahdista) korkealla äänellä: "2 tuntia" [Englantilainen sanontatapa
puolituntisesta jota merillä yleisesti käytetään, on: "2 bells" (2
kelloa); skandinavinen (ja saksalainen), jota myös suomalaisissa
laivoissa käytetään, "2 glas" (2 lasia), ollen arvatenkin jäännös
niiltä ajoilta, jolloin hietakello (tuntilasi) ilmoitti ajankulun.],
klo 10 "4 tuntia" j.n.e. Klo 12 päivällä, kun ilmotetaan "8 tuntia",
siirtyy "paapuurin vahti" toimeen ja sama aikailmotus alkaa jälleen.
Kummankin vahdin on hoidettava purjeet ja suoritettava yleensä
kaikki työt, joita matkanteko vaatii. Ainoastaan laivan kokki ja
kyökkimestari, "stuertti", ovat siitä vapautetut. Mutta kun puhkee
ankara myrsky tai muuten tarvitaan kaikki voimat eli "kädet", niinkuin
merellä sanotaan, herätetään lepoaankin nauttiva vahti työhön, ja
saavatpa silloin kokkikin ja stuertti kohota "kapyysista" kannelle.
Päällystön muodostavat kapteeni ja perämiehet, joista ensimmäisen
tehtävänä on pitää "lokikirjaa", s.o. purjehduspäiväkirjaa,
johon päivittäin puolipäivän aikaan merkitään lyhyesti edellisen
vuorokauden aikana kuljettu nopeus, tuuli- ja sääsuhteet y.m.
havainnot. Alipäällystönä ovat pursimies eli "puosu", joka pillillään
kutsun miehistön asianmukaisiin toimiin päällystön antamien
ohjeiden mukaan sekä pitää huolta purjeiden ja ylipäänsä taklauksen
kunnossapysymisestä, sekä kirvesmies, joka korjaa laivan rungossa,
mastossa ja raaoissa ilmautuvia vammoja.
Miehistön ja alipäällystön oleskelupaikka laivassa on etukannella,
"maston etupuolella", ja lepohetkensä se viettää ja ateriansa nauttii
samalla puolella sijaitsevassa "skanssissa". Päällystö oleilee
takakannella, "maston takana" sekä aterioi kajuutassa, jonka perällä
tahi sivuilla sijaitsevat kapteenin ja perämiesten makuuhytit ynnä
mahdollisesti löytyvät matkustajahytit.
Suurissa valtameren purjelaivoissa (joita nopeampien höyrylaivojen
kilpailusta huolimatta on viime aikoina ruvettu jälleen rakentamaan
toinen toistaan suurempia, usean tuhannen tonnin vetoisia ja
[Laivan kantavuus eli "deplasementti" on sen tieltään työntämän
vesimääränpaino. Tonnilla kantavuuden yksikkönä tarkotetaan engl.
rekisteritonnia, joka ilmaisee tilavuutta ja sisältää 100 engl.
kuutiojalkaa eli 2,83 kuutiometriä.] 4- 5- jopa aina 7-mastoisia
jättiläisparkkeja, niiden matkat kun tulevat rahdinkuljetuksessa
maksamaan melkoista vähemmän kuin kivihiiliä kuluttavain höyrylaivojen)
on työnjako jokseenkin sama, vaikka niissä on tietysti sekä miehistöä
että päällystöä, "upseereja", paljon lukuisammin. Höyryaluksissa sekä
sotalaivoissa on jossain määrin poikkeava järjestely, niissä kun
purjeidenkäyttelyn sijasta tulee kysymykseen höyrykoneiden hoito ja
monenmoiset muut toimet.
Laivaveistämöt ja telakat.
Laivat rakennetaan laivaveistämöillä, jotka pienempien puisten
Purjealusten rakentamista varten ovat yksinkertaisia mutkattomia
laitoksia, mutta rauta- ja teräslaivoja varten hyvinkin moniosaisia
työpajayhtymiä karkea- ja hienotakomoineen, konepajoineen, puusepän-
ja maalarinverstaineen j.n.e. Korjaus tapahtuu telakoilla, jotka ovat
joko maanrajassa sijaitsevia kiintonaisia "kuivatelakoita" tahi vedessä
irrallaan "uivia telakoita", jotka tornimaisena _jättiläislauttana_
ottavat ja sulkevat korjattavan aluksen sisäänsä. Korjaus on jäätyvillä
vesillä aina tarpeen, keväisin telakalla pidetyn talvenvieton jälkeen
ynnä muutenkin tavantakaa höyrykattiloiden puhdistuksen vuoksi
sekä suurilla merillä "pohja-raapinnan" takia. Laivojen pohjiin ja
kylkiin asettuu nim. lukemattomia kovakuoriaisia, merinilviäisiä,
"hanhenkauloja" y.m., jotka paksuna, rosoisena kerroksena peittävät
rauta- ja teräslevyt ynnä puulaivojen vaskisen suojuskatteen ja sen
kautta hidastuttavat pahasti aluksen kulkua.