»Ikkunan laittaminen ihmisten sydämiin?»
»Ei, vaan luettelon naulaaminen talon ovelle.»
Maurice ajattelikin todella, että siitä tulisi hänelle keino löytää
tuntematon nainen tai ainakin joitakin merkkejä hänestä, joista voisi
päästä hänen jäljilleen.
»Eikö olekin?» sanoi Lorin.» Olen jo lyönyt vetoa, että tämä toimenpide
paljastaa monta pesää, ainakin viisisataa ylimystä. — Asiasta toiseen;
tänä aamuna otimme kerhossa vastaan vapaaehtoisten sotilaitten
lähetystön; heitä johtivat meidän viimeöiset vastustajamme, joita en
jättänyt ennenkuin olivat sikahumalassa. Nyt he tulivat kukkaköynnöksin
koristettuina ja eternellikruunut päässään.»
»Ihanko totta?» sanoi Maurice nauraen. »Ja montako heitä oli?»
»Heitä oli kolmekymmentä; olivat ajaneet partansa ja panneet
kukkakimpun napinreikään. 'Thermopylen kerhon kansalaiset', oli
heidän puheenjohtajansa sanonut, 'oikeita isänmaanystäviä kun olemme,
toivomme, ettei ranskalaisten liittoa häiritsisi mikään väärinkäsitys,
ja senvuoksi tulemme uudelleen veljeilemään'.»
»Ja sitten...?»
»Sitten veljeilimme uudestaan ja toistamiseen, kuten Diafoirus sanoo.
Rakennettiin isänmaalle alttari sihteerin pöydästä ja kahdesta
karahvista, joihin pantiin kukkia. Koska olit juhlan sankari,
huudettiin nimeäsi kolme kertaa, jotta sinut seppelöitäisiin, ja kun
et vastannut, koska et ollut paikalla, ja kun aina kuuluu asiaan
seppelöidä joku, seppelöitiin Washingtonin rintakuva. Se oli noiden
juhlamenojen järjestys ja kulku.»
Kun Lorin oli lopettanut tämän totuudenmukaisen kertomuksen, jossa sen
ajan ihmiset eivät nähneet mitään hullunkurista, kuului melua kadulta,
ja ensin kaukaiset, sitten yhä lähenevät rummuttajat pärisyttivät
ilmoille siihen aikaan niin tavallisen yleismarssin tahdit.
»Mitä se on?» kysyi Maurice.
»Siellä julistetaan Kommuunin määräystä», sanoi Lorin.
»Juoksenpa piirin kokoukseen», sanoi Maurice hypäten vuoteestaan ja
kutsuen kotiapulaistaan auttamaan pukeutumisessa.
»Ja minä menen taas makaamaan», sanoi Lorin; »en ole nukkunut muuta
kuin kaksi tuntia viime yönä noiden villittyjen vapaaehtoisten vuoksi.
Ellei tapella muuta kuin hiukkasen, annat minun nukkua; jos taas
ankarasti, tulet hakemaan minua.»
»Miksi olet laittanut itsesi niin koreaksi?» kysyi Maurice silmäillen
Lorinia, joka nousi seisomaan lähteäkseen.
»Koska tänne tullakseni minun on pakko kulkea Béthisy-katua ja koska
Béthisy-kadun numero kolmessa on ikkuna, joka aina avautuu mennessäni
ohi.»
»Etkä pelkää, että sinua pidetään myskituoksuisena keikarina?»
»Myskikeikarina, minua? Eipä suinkaan, päinvastoin minut tunnetaan
rehdiksi sansculotiksi. Mutta täytyyhän jotakin uhrata kauniille
sukupuolelle. Eikä isänmaanpalvonta estä rakkaudenpalvontaa,
päinvastoin toinen ohjaa toista:
Tasavalta käskee, että kansalaisten
ohjeina olkoot muodot kreikkalaisten;
vapauden pyhää alttaria varten
on malli muinais-Hellaan sulotarten.
Yritäpäs viheltää sille, niin ilmiannan sinut aristokraatiksi ja
saatan sinut sellaiseen parturiin, ettet enää koskaan pidä tekotukkaa!
Hyvästi, rakas ystävä.»
Lorin tarjosi sydämellisesti Mauricelle kätensä, jota nuori sihteeri
puristi sydämellisesti, ja lähti ulos märehtien erästä liehakoimisrunoa.
V