Täällä ei pidetä mitään sanomia, ainoastaan kolmea hengellistä
lehteä, "Sinapinsiementä," "Pientä kokoojaa" ja "Lähetysystävää".
Maailma heidän itseänsä ulkopuolella heillä ei ole. Vaikka yksi osa
maailmaa hukkuisi mereen, ei siitä täällä saisi tietoa, jollei näet
"Sinapinsiemen" mainitsisi sitä rangaistuksena kansoille maan päällä.
Päivän tapahtumana nykyään on, että Tommes Hansen Dale on saanut suuren
ankeriaisen apajassaan -- oikean käärmeen, kolmea kyynärää pitkän.
Eilen menin minä yhdessä Aanen Hanengerin ja kahden muun kanssa Dalen
luo nähdäkseni tämän eriskummallisen kalan. Se elikin vielä, ylettyi
äärettömässä koukerossa yli lattian, ja Tommes valmisti vasua missä
sitä piti kannettaman.
Puolta tuntia myöhemmin astuimme me kotia pitkin rantaa. Silloin kulki
sieltä kaukaa sivuitse höyryalus. Savu jäi sen jälkeen ikäänkuin
jonkinlaisena juopana. Minä kysäisin: "Kun te asustatte täällä vuoden
umpeen, eikö teitä usein valtaa halu päästä ulos? Vallankin, kun te
näette tuollaisen höyryaluksen punaisine valkeineen tästä kulkevan
ohitse?"
He katselivat toisiansa, ikäänkuin he olisivat tahtoneet kysyä, mitä
lajia tämä nyt oli. Ja sitte tuli hitaasti ja hyvin harkitusti: "Ei,
eivätpä sitä voineet juuri sanoa".
* * * * *
"Aikakauden miehiä" ei täällä tunneta.
Ja minkä tähden niitä oikeastaan tunnettaisiin? -- Vaikkapa tuolla
ulkona tapahtuukin yhtä ja toista, niin eiväthän listeriläisen
talonpojan elämänehdot siltä muutu. Hänen synkkä työpäivänsä ei
siltä tule valoisammaksi. Hän on elänyt niin kauvan elämäänsä varten
kurjuutta kärsien, ettei hän siltä enää mitään odota.
Eilen näin minä Henrik Ibsenin itsensä täällä. Hän istui teetä juoden,
ritarimerkki rinnassaan, ja näytti aivan yhtä lempeältä kuin olisi hän
ollut optimisti. Minä kysyin Aanenilta, kuka mies oli, tuo tuolla! Sitä
hän ei niin tarkoin tiennyt, mutta sanoi luulevansa, että se oli joku
Suurkäräjäin miehiä.