Lister, 20 p:nä Lokakuuta.
Talo, missä minä asun, on vanha talo ja sen omistaa Aanen Hananger.
Mutta Aanen Hananger on useimmiten neljänneksen matkan päässä työssä
toisen luona, ja niin asun minä täällä jotensakin yksinäni ja syön
päivän ateriat vastapäätä flekkefjordilaisen Katri Roslin luona.
Kerran kertoi Aanen, asui täällä muudan sotakapteeni; mutta siitä on
pitkät ajat. Hänellä oli tässä edustalla suuri puu, joka jo aikoja
sitte on kaadettu ja poltettu.
Tämä puu oli ehkä ainoa, joka löytyi koko Listermaassa, sillä tämä
on pelkkää suurta kanervakangasta. Paikka-paikoin löytynee jokin
peltotilkku tai nurmikenttä, veripunaisena näin syksyllä -- muuten vaan
noita ijankaikkisia kanervanvarsia toinen toisessaan loppumattomiin
saakka.
Täällä ei ole yhtään vuorta, ei yhtään kukkulaa, siellä täällä
ainoastaan jokin ijänikuinen kivipaasi, joiden turvissa paikkakunnan
varikset ja harakat ovat elelleet tuhansia vuosia, ja joitten suojaan
ne vieläkin turvautuvat, kun raju-ilma nousee.
Käydessäni ikkunan luokse, näen minä kymmenkunnan taloa, matalia ja
turvekattoisia.
Näissä asustavat listeriläiset vuoden umpeen. He ovat hidasta,
hiljaista väkeä, joka mieltänsä nähtävästi muuttamatta ottaa ylhäältä
vastaan sekä hyvät että pahat säät. Ja ne, jotka asuvat rannikolla
ja hankkivat elatuksensa siitä, ottavat samalla tapaa kalat, mitkä
saavat, aivan pukahtamatta. Jollei mitään kaloja tule, ja he saavat
nähdä nälkää, niin on se suuressa neuvoskunnassa ijankaikkisuudesta
säädettynä määräyksenä, että listeriläisen talonpojan tulee sinä
vuonna kärsiä puutetta; mutta jos niitä tulee suurissa parvissa, niin
tutkistelevat he sydämiänsä ja lausuvat itselleen varoitukseksi:
"Tämä on Jumalan sormi! Älköön kenkään olko huoleton -- puute tulee
perästäpäin".
Elämä heille on jono päiviä, joina taivas on tasaisen harmaana. He
nauttivat sitä pisaroittain. Ei kenkään sure, että nuoruus meni ilman
ilotta, sillä elämän ilo on heistä syntiä, mikä on tukehdutettava.
Sen vuoksi ei kuulu milloinkaan iloista laulua tai hilpeätä naurua.
Ainoastaan virsiä. Virsiä sekä ennen että jälkeen ruoan! virsiä joka
ilta. Ja nämä, jotka voivat olla jo liiankin surullisia, tehdään
kuitenkin vielä surullisemmiksi sen kautta, että raskasmielisesti
toistetaan loppusanat:
Katumus ja rukous meille tuottakohon
Karitsan valkean vaatteen sekä kultakruunun ihanan
Kautta Herran katkeran kuoleman.